IRC-Galleria

Voi elämä. Kävin eilen illan suussa hengailemassa U408 riparilta tuttujen kanssa. Siellä oli messissä muutamia isosia ja pikkusia. Mä en tajuu miks ne pyys mut hengailemaan vaan sen takia että ne sais purkaa mulle paskaa ku ne oppi leirillä valitettavasti tuntemaan mun kaikista vahvimman heikkouden: Nimittäin herkkäuskoisuuden. Ja sitten ne tietenkin valitsi minut kohteeksi ku oon joukon "heikoin". No, hyvä että sen kaiken läpän keskellä tuli joku vähän fiksumpi ajatuskin. Eräs isosista nimittäin heitti sitten ku puhuttiin sen "perheongelmista": "Tämmöstä tää nykymaailma on, että pitää vaan olla sillee hymy naamalla, vaikka olisikin sisältä ihan rikki". Mun mielestä toi niinku kuvaa tosi hyvin nykypäivän nuorison ongelmia. Hymyssä suin ollaan ihmistes seurassa vaikka onkin sisältä oikeasti ihan sirpaleina. Ja ne, jotka eivät kestä näyttelemistä loppuun saakka, tekee itsemurhan tai vaipuu masennukseen tai johonkin muuhun vastaavaan. Ei oo tää elämä reiluu ei. No mutta, vaikka ne viilaskin mua hyvin onnistuneesti linssistä, niin elämä jatkuu: Jos mä oon kestäny linssistä viilaamista jo tuhansia kertoja elämässä aikaisemminkin, niin enköhän mä ala pikku hiljaa tottua jo tollaseen pelleilyyn. Mutta silti, periaatteessa, mun pitäis alkaa ottaa jo opikseni noista linsseistä viilaamisesta, muuten mua tullaan huijaamaan tulevaisuudessakin! Mun pitäis vaan oppia erottamaan, milloin ihminen puhuu paskaa, ja millon se on ihan tosissaan... Mutta se on taito, joka kehittyy elämänkokemuksen varrella... Se on taito, joka ei tule vain sormien näpäytyksellä... Mutta silti taito, jonka jokaisen olisi opittava, ennen kuin on liian myöhäistä...