IRC-Galleria

Äh. Kun kävelee koulun käytävillä välitunnilla, niin tulee aika helposti tosi tylsä ja jotenkin masentunut olo. On tosi inhottavaa kattella ja siten huomata, kun ihmiset kävelee käytävillä kiireisesti ohitseni luokasta luokkaan. Ring! "Oho, kello on jo neljä. Menipäs tääkin päivä ihmeen nopeesti..." ja jälleen kaikki kiiruhtaa kotiin ja tekee päivän "menonsa ja velvollisuutensa" ja sitten ei muutakuin nukkuu. Siis siinähän tulee helposti ihan tylsä fiilis: Tätäkö tää elämä sitten loppujen lopuksi on? Hei haloo, me joudutaan muutenkin kuluttaa elämästämme n. 1/3 johkin hikiseen nukkumiseen, jonka aikana me ei voida toteuttaa yhtään unelmiamme ja tehdä sitä, mistä me tykkäämme.

Mutta sitten vielä lisäksi meidän pitäis kuluttaa toiset 1/3 ajastamme johkin vitsin koulunkäyntiin ( ja sitten kun vanhenemme, se aika menee meidän työn tekemiseen). Ainiin ja sitten vielä pitäisi tehdä jotkut vitsin kotiläksyt ja muutama kotiaskare, pitää omasta kunnosta huolta ja käydä vielä treeneissä. Ainiin hupsista! Ja unohdinpas että mulla on vielä ystäviäkin joihin pitäisi pitää yhteyttä jotta ihmissuhteet pysyy kunnossa. Ja jesh! Serkut ja sukulaiset haluaisivat nähdä meitä myös ja ne asuu jossain tuolla huitsin nevadassa. Hmm, kesätöitäkin pitäis ruveta hakemaan ja suunnitella tulevaa kesälomaa... Oho, ainiin se onkin jo suunniteltu: Koko kesälomakalenteri on täytetty menoilla.

"Unohdin, että olisi kiva oppia laulamaan ja ruveta harrastamaan jotakin itseä kiinnostavaa urheilulajia. Niin tosiaan ja käydä kuussa ennen kuolemaa ja ehtiä kiertelemään ympäri maailmaa ulkomailla tutustumaan moniin eri kulttuureihin. Sitten olisi kiva oppia soittamaan pianoa ja kitaraa ja tätä ja tätä ja tätä ja tulla hyväksi tässä ja tässä ja sitten vielä tässä."

Eli siis minkä hemmetin takia meidän täytyy koko elämämme kuluttaa johonkin koulun käymiseen ja työssä käymiseen kun ilman niitäkin meillä olisi aivan varmasti ihan tarpeeksi "kiireitä ja menoja" joita me itse haluttaisiin toteuttaa, eikä näistä "menoista" ja omista unelmista ehdi toteuttamaan pienen pientä murto-osaakaan kun meidän täytyy käyttää hyvin merkittävä osa elämästämme johkin koulutukseen tai sitten työn tekoon. Ilman kouluakin tässä elämässä olisi ihan tarpeeksi haastetta toteuttaa edes se murto-osa omista unelmoista.

Että eipä tässä mitään sitten. Se on vaan voi voi ku elämä menee tällee eikä me mahdeta sille mitään. Elämä kuluu pääasiassa nukkumiseen ja työn tekoon :D Loppuaika mene omissa menoissa ja kiireissä kuljeskellen paikasta A paikkaan B ja sieltä vielä C:hen jne. Sitten todetaan kuolinvuoteella ihan hämillämme: "Oho, hurahtipas se elämä nopeesti." "Sääli, ku en ehtiny paljo mitään tekee ku elämä kului pääasiassa "jokamiehen velvollisuuksiin" mitkä mun piti vain yksinkertaisesti tehdä"

Se vaan kun on luonnonlaki että ei ehditä tekee täällä maanpäällä itseasiassa huomattavaakaan murto-osaa siitä, mitä oikeasti syvällä sisimmässä haluaisimme ehtiä tekemään. Tämän takia meidän pitää oppia iloitsemaan niistä "pienistä hyvistä hetkistä" jotka koemme elämässämme ja ottaa niistä kaikki ilo irti. Ei se elämä muuten ala sujumaan. Kun oppii iloitsemaan pienistä hyvistä hetkistä ja niistä asioista mitkä on hyvin sekä niistä pienistäkin unelmista, jotka toteutuvat, oppii myös automaattisesti näkemään elämän paljon valoisampana. Ja sitä meistä jokainen varmasti haluaa kokea: Onnellisen elämän. Sellasen elämän, että tuntee olevansa elänyt onnellisen elämän, ja on tyytyväinen elämäänsä, jonka on saanut elää.

Taivaassa ei sitten ole enää kiirettä ja masentavaa, rajallista aikaa joka vain kulkee ohitsemme, vaan siellä on ikuisuus ja täydellinen ilo. En itse osaa odottaakkaan mitä kaikkea hyvää Jumala on varannut mullekkin taivaassa, joten odotan sitä jo innolla! :P Ja sitä, että mitä kaikkea hyvää ylipäätänsä siellä taivaassa on sellaista, että siihen ei kyllästy koskaan ja se tuottaa täydellistä iloa ja rauhaa! :P

Että toivottavasti nähdään sitten taivaassa! Siihen asti odotellessa, hyviä pieniä elämän hetkiä sullekkin, hyvä lukija! :)

Jess! Tätä päivää ollaan odotettu jo kuukaudet ja päivät! On koittanut jälleen pohjoismaiden Suurimman (Oikeen isolla S:llä ;P) gospel-festarin aika! Jälleen aika viettää maailman unohtumattomin viikonloppu, joka satavarmasti jää meidän kaikkien sydämmiimme, jotka menevät näille festareille kokemaan sen! Hyvät Naiset ja Herrat, Tytöt ja Pojat, saanen esitellä Maailman mahtavimmat nuorten-gospel festarit: MAATA NÄKYVISSÄ 2008! ;PPPPP *Kuola vaan valuu* *Slurps* :DDDDDD Mutta tosi makeeta festaria kaikille, pidetään ihan mielettömän hauskaa festareilla ja muistakaa pitää Jeesus aina teidän sydämmessänne! :) <3 Rukouksin ja ajatuksin festarilaisia muistellen: Antti<3

Siis mitä ihmettä? Näyttää pahasti siltä, että Jokelan traaginen tapahtuma ei jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Päinvastoin, se näytti synnyttävän vaarallisen tapahtumaketjureaktion, jota ei voi enää pysäyttään vähän niinkuin: "Yksikin kipinä voi sytyttää valtavan tulipalon." Että se sitten levisi Kauhajoellekkin. En halua kuulostaa pessimistiltä, mutta kaiken tän perusteella näyttäisi siltä, että tänne Suomeenkin olisi tulossa terrorismi osaksi arkea. Onhan tämä vielä harvinaista täälläpäin, mutta Jokelan koulun tapahtuma riitti mielestäni antamaan hyvän sytykkeen tälle ajatukselle. Siitä todistaa tämä, noin 10 kuukautta Jokelan kouluammuskelusta myöhemmin tapahtunut Kauhajoen kouluammuskelu.
Olen täysin sitä mieltä, että tämä ei todellakaan valitettavasti jää tähän. Mitä enemmän ne "päästään vialla olevat" ihmiset huomaavat kouluammuskelujen kautta, että sellasen järjestäminen on täällä Suomessakin mahdollista, niin sitä enemmän ne itsekkin innostuu suunnittelemaan kouluammuskelua.
Uskon siis näiden tapahtumien olevan vasta alkua.

Kun mietitään, miksi jotkut tekevät tätä, useat ehkä ajattelevat: "Vittu mitä tyyppejä! Tollaset ammuskelijat ovat päästään ihan vialla!"
Pitää paikkansa, että se on kyllä loogisesti ajateltuna erittäin todennäköistä: Kaikki terveet ihmiset tietävät, että kukaan henkisesti terve ihminen ei mene noin vain tappamaan ihmisiä.
Mutta mikä saa heidät päästään vialle? Tekijöitä voi olla hyvin monta, mutta tiivistettynä väitän, että heillä, jotka tämmöstä tekevät, on ollut ihan vitun paha olla. Ja uskon, että se hemmetinmoinen "paha olo" ovat saaneet heidät sekoomaan psyykkisesti ihan täysin, ja sitten tekemään tollasen kouluammuskelun, ei se, että he ovat jo valmiiksi pahasti päästänsä vialla. Kun ihminen ei saa minkäänlaista aitoa myötätuntoa keneltäkään, on ihan psygologisesti selvä asia, että sellainen ihminen ei myöskään itse pysty olemaan myötätuntoinen. Siksi on paljon selvemmin selitettävissä, että tämäkään kouluammuskelija ei ole ollut hullu, vaan se on tullut valmiiksi hulluksi kaikesta kokemastaan pahasta, ja siten tullut sydämmettömäksi.

Toivon itse, että tällaiset kouluammuskelut loppuisivat tähän tapaukseen välittömästi, mutta valitettavasti joudun silti toteemaan kaiken tämän perusteella: Tämä ei jää tähän.

Joo, aika paha... Lähettiin eilen illansuussa Vikingline Amorellalla Tukholman laiva-satamasta seilailee kohti Suomea. Matka meni alustavasti hyvin. Nimittäin tällä kertaa näytti olevan laivalla enemmän ilosta ja sosiaalista porukkaa ja PALJON vähemmän humalaisia mikä oli tyystin miellyttävä asia :) Yhden kerran näin kun yksi humalainen meni mun, äidin ja isosiskoni nähden vähän iskee viereisellä sohvalla istuvaa tyttöö, mutta kyl se sitte lähtiin siitä melko nopeasti menee. Oltiin karaokea kuuntelemassa iloisin mielin ja oli muutenkin ilo kattella selvemmän ihmisporukan menoa, niin kauan ku sitä kesti... kunnes päätettiin ennen nukkumaan menoa käydä laivan aulassa ottamassa vähän raikasta ilmaa ja ihailemaan yömaisemaa. Mutta kun päästiin paikan päälle, ei mennyt aikaakaan kun oltiin ihmettelemässä mitä on meneillään. Laiva oli pysähtynyt ja pelastushelikopteri kiersi laivaa suurella kohdevalolla, Laivan kohdevalot olivat kohdistettu mereen, pelastusvene liikku ees taas etsien jotakin, ja vielä poliisivenekkin... Joku oli tippunut laivasta veteen. Ja kuka tahansa se sitten olikin, silti meille kaikille tuli siitä tapahtumasta haikee tunnelma tajutessamme, että joku on (Hyvin todennäköisesti) kuollut... Ja laivan potkurithan ovat niin tehokkaita että ne imevät suurelta alalta kaiken itseensä... Joten, pelkään pahinta...

Joo, Ruotsissa oon just ny ja ollut jo pari päivää. Ihan okei, mut nyt ei oo paljon iloo keskustas käymisessä ku ei oo rahaa lähes yhtään :D Haha, no ei raha oo aina niin välttämätöntä niin enköhän täl kertaa pärjää ilmankin XD

Voi elämä. Kävin eilen illan suussa hengailemassa U408 riparilta tuttujen kanssa. Siellä oli messissä muutamia isosia ja pikkusia. Mä en tajuu miks ne pyys mut hengailemaan vaan sen takia että ne sais purkaa mulle paskaa ku ne oppi leirillä valitettavasti tuntemaan mun kaikista vahvimman heikkouden: Nimittäin herkkäuskoisuuden. Ja sitten ne tietenkin valitsi minut kohteeksi ku oon joukon "heikoin". No, hyvä että sen kaiken läpän keskellä tuli joku vähän fiksumpi ajatuskin. Eräs isosista nimittäin heitti sitten ku puhuttiin sen "perheongelmista": "Tämmöstä tää nykymaailma on, että pitää vaan olla sillee hymy naamalla, vaikka olisikin sisältä ihan rikki". Mun mielestä toi niinku kuvaa tosi hyvin nykypäivän nuorison ongelmia. Hymyssä suin ollaan ihmistes seurassa vaikka onkin sisältä oikeasti ihan sirpaleina. Ja ne, jotka eivät kestä näyttelemistä loppuun saakka, tekee itsemurhan tai vaipuu masennukseen tai johonkin muuhun vastaavaan. Ei oo tää elämä reiluu ei. No mutta, vaikka ne viilaskin mua hyvin onnistuneesti linssistä, niin elämä jatkuu: Jos mä oon kestäny linssistä viilaamista jo tuhansia kertoja elämässä aikaisemminkin, niin enköhän mä ala pikku hiljaa tottua jo tollaseen pelleilyyn. Mutta silti, periaatteessa, mun pitäis alkaa ottaa jo opikseni noista linsseistä viilaamisesta, muuten mua tullaan huijaamaan tulevaisuudessakin! Mun pitäis vaan oppia erottamaan, milloin ihminen puhuu paskaa, ja millon se on ihan tosissaan... Mutta se on taito, joka kehittyy elämänkokemuksen varrella... Se on taito, joka ei tule vain sormien näpäytyksellä... Mutta silti taito, jonka jokaisen olisi opittava, ennen kuin on liian myöhäistä...