Täs me kaikki vaa. Pikkuluokka.
Tuli ylipäänsä hirveen vähän bailattuu penkinpainajaisia kun energia ei vaan riittäny monen illan valvomisen jälkee. Nukuin sitten torstai yön kunnolla ja bailasin myöhäset penkkarit rakkaan ystäväni Tiian kaveriporukassa. Oli hirveen hirveen kivaa ja oltiin hirveen hirveen humalassa. Ja väännettiin kättä poikien kaa niinku aina. :D
Mitä muuta? Hirveetä kiirettä ja väsymystä. On tässä jo varmaa viikko pitäny kirjottaa uus blogi blogspottiin mutku ei jaksa! Vaatii toisinaan valtavat aivokapasiteetit kirjottaa englanniks. Tässä kohta aattelin nyt vihdoinkin pitkäst aikaa kirjottaa. Huh! Joku varmaan huomaa kuinka letti on vaihtanut väriä beige/harmaasta kupariksi. Tiia rakas, joka tässä parturikampaajaksi viimestä vuotta opiskelee laitto sen mulle tässä perjantai aamuna kun sillä ei ollu asiakkaita aamulla. Ei siitä sen enempää...
Olen tänään hirveen ylpee mami. Dima toimi tänään koirapelkosen kissan terapeuttina. Tiko, Tiian kissa, on pienenä saanut koirakammon erään tuttavan kouluttamattomasta kaltoinkohdellusta koirasta, jonka jälkeen se on pelännyt koiria ihan hirveesti. Se pelkäs Dimaa vielä vuos sitten kun se oli hölmö pentu. Tänään oltiin Tiialla kylässä ja olin niin ylpee kun Dima anto Tikon ihan rauhassa tutustua vähän etäältä. Pari kertaa ne haisteli läheltä, jollon Dima kävi vähän nuuhkimassa ja peräänty sitten varovasti pois. Voiko niin fiksua hauvaa ollakkaa? Varmaan vaistos Tikon pelon. Oi sentään. Ylpeä olen!
Tirri ja Dimpsku <3