Illat ovat mielenkintoisia. Ennen nukahtamista ajatukset harhailevat ja välillä suorastaan synnyttävät suuria virtoja. Viime iltana vääntelehdin tuskissani näiden virtojen kanssa. Runoa pukkasi... liiaksikin. Mieleeni tuli tuolloin ironinen runo sillä hetkellä, kun unta olisi pitänyt saada.
Mihin onkaan luovuuteni kadonnut.
Maille kaukaisen maan, kiven alle vihoviimeiseen kuusikkoon.
Ei
Täytyy istahtaa, maailmaa katsahtaa.
Nähdä uutta ja vanhaa.
Tärkeää ja järkevää.
Mystistä ja kiehtovaa.
Inspiraatio yhtäkkiä taasen yllättää.
Onneksi uni viimein saapui päästämään minut kehtoonsa.
Uusimmat blogimerkinnät
- JES 30.11.
- Viime ilta 27.11.
- Elämäntavat 26.11.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (3)
- ▶ marraskuu 2007 (3)