IRC-Galleria

Saatanan, saatana sanon minä.

Miten voi olla mahdollista, että nyky-yhteiskunnassa ei reipas ja nuori ihminen
voi saada kesätöitä, mikäli tämä ihminen haluaa vain yksinkertaisesti tienata
rahaa rahapussiinsa, jotta voi toteuttaa kesälomaan liittyviä ostohankintoja
ja mahdollisia matkoja, joihin ei opiskelun aikana ole saatika rahaa, tai sitten aikaa.

Sen lisäksi, että pitäisi olla iloinen ja pirteä, niin pitää myös olla "elämää kiinnostuneempi"
kyseisestä alasta, josta sattuu hakemaan töitä.

Tästä herääkin kysymys: Minkälainen ihminen voisi oikeasti pitää suurena intohimonaan
varsinkin teini-iässä sellaisia aloja kuten: Kaikki mahdolliset paskaduunit, kaupanalan työt,
varastohommat, SIIVOAMINEN ja lista jatkuu ikuisuuksiin.

Kuten edellä mainitsin, niin nykyäänhän ei riitä se, että haluaa vain yksinkertaisesti
tienata rahaa. Vaan jokaisessa työhakuilmoituksessahan lukee että: "Olethan iloinen,
pirteä, reipas ja kiinnostunut tästä työstä". Haluaisin oikeasti joskus tavata tämän ihmisen,
joka omaa kaikki nämä piirteet. "Joo, siis rakastan Ajaxin ja MrMusclen tuoksua, imppaan
niitä äitini kanssa päivittäin, vaikka en siivoaisi". "Moppi ei ole minulle vain työkalu, se on
elämäntapa!" "Ai huonoja puolia itsessäni? Joskus olen vähän liiankin ahkera, hihi".

Joskus ystäväni kanssa mietimme, että voisimme perustaa kauppaketjun, jonne pääsee
töihin vain pelkästään ihmiset, joilla on vähintään rikosrekisteri tai koulukiusaajan tausta.
Myöskin kusipäisestä asenteesta saisi lisäpisteitä. Suorasanaisuuskin huomioidaan
haastattelussa. Kaupankin nimi voisi olla osuvasti: "Haista sinä vittu".

Ideana olisi se, että ihmiset olisivat mahdollisemman omanaitsenään, kun
tekevät työpäiväänsä. Kenenkään ei tarvitsisi heittää mitään idioottimaista roolia päälle,
mikäli eivät koe olevansa iloisia, pirteitä ja reippaita. Jos meidänkin pitää kestää
ikäviä asiakkaita, niin miksi ei heidän tarvitsisi kestää ikäviä työntekijöitä?
Myöskin tässä on se hieno puoli, että edes asiakkaan ei tarvitse koskaan olla mukava
työntekijöille, mikäli ei yksinkertaisesti halua. Kauppaan voi tulla vaikka ihan huvikseen
haistattelemaan ihmisille, jos siltä tuntuu. Kunhan muistaa ostaa jotain samalla, kun sitä tekee.
Ainoa kriteeri jota noudatamme on: Ei fyysistä väkivaltaa.

Asiakaspalvelukin voisi toimia huomattavasti paremmin, kun ei tarvitse mielistellä
jatkuvasti ihmisiä jollain aivan käsittämättömällä asenteella.
Tässä on myöskin se hieno käänteispsykologinen ilmiö, että nämä ikävän asenteen omaavat
ihmiset eivät koskaan ns. "toisi töitä kotiin", saatika vielä joskus kyllästyisivät olemaan ilkeitä.
Myöskin, tällä tavalla vankilasta vapautuneet ja huonon todistuksen omaavat henkilöt,
saavat uuden mahdollisuuden.

Eikö tämä toisaalta, olisi myös melkein parempi vaihtoehto purkaa henkilökohtaisia asioita,
kuin humalassa pistää kumoon hippejä nakkijonossa, yksi kerrallaan?
Väitän myös, että meille olisi aivan käsittämätön tunku töihin.

Taas olemme keksineet tavan tehdä maailmasta paremman.

Olenko kyyninen? En suinkaan.

Click!