IRC-Galleria

Alkukesä, kaikki luonto herää, aurinko alkaa paistamaan päivä-päivältä enemmän.. voisi melkein verrata suomea Feenixiin joka herää talven tuhkasta, luonto muuttuu... kuten elämäni.

Muutosten tuulet myllertävät "maailmani" ilmassa, teen muuttoa, jännityksen siivittämällä unenpuutteella nukutun yön jälkeen, olen herännyt tänä aamuna muutaman tunnin unien jälkeen, on tunne että nopat pyörivät päässäni, ja minkä luvun maailma/kohtalo heittää eteeni? siihen en osaa antaa vastausta... ja se samaan aikaan pelottaa, sekä, kiinnostaa. onpahan taas elämässä jotain mielenkiintoista eikä voi väittää että kaikki menisi samaa uraa pitkin päivästä päivään, ehkä on taas minun aikani aloittaa alusta? -Ties kuinka monetta kertaa... kuinka monta kertaa sen olen jo tehnyt, ja kuinka monta kertaa sen tulen tekemään? aina tälläisissa tilanteissa rupean pakostakin miettimään että kuinka monta kertaa itse olen muuttunut elämäni aikana, ja onko muutos aina ollut parempaan suuntan... ja mikä eniten herättää ajatuksia? se mitä olen loppujenlopuksi alunperin ollut...tuntuu että olen kadottanut sen jossain välissä....

Niin paljon kysymyksiä, joihin en osaa vastauksia antaa... myös tälläisellä "moment of twilight"illa täytyy olla jokin suurempi tarkoitus, kun sitä että rupeaa pohtimaan elämää maailmankaikeutta ja sen sellaista...

Tällä hetkellä tulevaisuus ehkä pelottaa sen takia että en osaakkaan ennustaa mitä kaikkea tulee tapahtumaan, normaalisti sentään osaan _edes_ arvella mitä voisi tapahtua tulevaisuudessa, nyt en...

Pelottaa kanssa se että pitkästä aikaa tuntuu että kaikki olisikin vaihteeksi menossa (kummalisten vaikeuksien jälkeen) hyvin, on opiskelupaikka, joka todennäköisesti johtaa työpaikkaan, olkoonkin että Turussa, mutta jonkinsortin tulevaisuus nonetheless, elämääni on jostain yllätyksellisesti pompannut eräs neiti joka on ilmeisesti tuomassa väriä tähän kaikkeen pidemmäksikin aikaa, sekin samaan aikaan pelottaa, ja lämmittää mieltä... toisaalta se myös tulee todennäköisesti aiheuttamaan selityksiä minulta suuntaan jos toiseen, se ei ole se mistä huolehdin eniten tosin, eniten huolehdin...ja pelkään, sitä että jälleen kerran olen pistämässä itseäni tulilinjalle tunteiden ampumaradalla, ja se jos mikä pelottaa, kuinka monta kertaa siihenkin pystyn? viimeisen vuoden aikana, olen satuttanut itseni vastakkaisen sukupuolen kanssa enemmän kuin yhden ihmisen tulisi tehdä koko elämänsä aikana... se on ehkä hinta minkä joutuu tunteidensa kanssa taiteileva pelimies maksaa, oikeutettua? ehkä... en voi tuomita itseäni sen asian suhteen, sen tekee sitten joskus joku minua suurempi voima, jotain suhteita ja asioita kadun, jotkut ovat jättäneet arpia...ja jotkut jopa hyviä muistoja...

Njäh, ehkä on aika lopetaa tämä asioista vineäminen ja nauttia siitä mitä on, sen sijaan että murehdin siitä mitä VOI tapahtua... afterall, iso mies, munat ja kaikki =)
-Mutta toisaalta... on kumminkin iso osa luonnettani että olen hieman paranoidi mitä tulee siihen että minulla menee hyvin, pelkään silti kokoajan sitä että millon päälläni alkaa riehumaan taas se trooppinen paskamyrsky mikä pyyhkäisee olemattomiin sen minkä eteen olen nähnyt vaivaa...ja työtä... tosin, ehkä tällä kertaa kun muutun, on aika antaa kenkää tuolle paranoialle.. ken tietää, sen näyttää tulevaisuus.

Tähän loppuu tämä lähetys, todennäköisesti, myös elämääni tulee pariksi viikoksi sosiaalisuustauko... muutosta johtuvan nettikatkoksen myötä, toivotan kaikille ystävilleni silti hyvät, ja kosteat kesänalut... koettakaa nauttia tästä kesästä.

...ja muistakaa....kosketelkaa toisianne ;)