IRC-Galleria

Matkan tapahtumia.

11.09.2008 Kello 04:45 herätyskello soi ja silmät kiiltää jännityksestä. Unta ei juurikaan yöllä näkynyt ja olo oli sen mukainen. Mietin vain miten mahtaa päivä luonnistua. Kuitenkin nousin reippaasti ja pistin aamupalan suuhuni, mieli suhteellisen levollisena. Katsoin kelloa ja se näytti 05:15. Oli siis aika nostaa reppu selkään ja nokka kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa.

Matka sujui mukavasti Metallican soidessa taustalla, Kill em' all ja Master of puppets tuli kuunneltua kokonaan. Saavuin Lentoasemalle noin kello 07:30, pistin auton parkkiin ja kävelin kohti tapaamispaikkaa. Aikaa oli kyllä runsaasti, joten kävinkin sitten hieman katselemassa lentoaseman paikkoja ja taisin yhden vesipullonkin ostaa. Kello ilmoitti ajan olevan 08:25 jolloin Ari pöllähti ihmismassan välistä ja ilmoitti missä muut ovat. Paikalla oli Radio Rockin ja Universalin edustajia, sekä 3 muuta kilpailun voittajaa. Ensimmäinen etappi siis suoritettu.

Tämän jälkeen tulikin sitten matkan kuumottavin tilanne. Lähtöselvitys ei onnistunutkaan minun ja muutaman muun matkaan lähtijän osalta. HUH. Liput oli kyllä tilattu, mutta niitä ei oltu varattu. En sitten tiedä mitä se tarkoittaa, mutta sen ymmärsin että matkaan lähtö oli epävarmaa. Puolen tunnin kuluttua lentoaseman täti ilmoitti kaiken olevan ok. Tilanne laukesi, tosin paikkoja ei lentokoneesta edelleen ollut, mutta eikun kohti turvatarkastusta ja katsomaan miten käy. Kaikki ok ja koko porukka lentokoneessa. Itse lento Köpenhaminaan lähti hieman myöhässä, mutta pää asia oli, että matkalle päästiin.

Lento oli omalla kohdalla ensimmäinen laatuaan ja hieman tuo jännittikin, mutta kun mittari näytti 3000m korkeutta, alkoi olo helpottaa ja oikeastaan olinkin todella fiiliksissä koko tilanteesta. Ei siis jännittänyt. Laskeutuminen Köpikseen tapahtui noin 11:30 ja sen jälkeen vauhti hieman kiihtyi. Porukka suuntasi Köpiksen terminaalista metrojunaan, jota Radio Rockin Harri kuvaili "kuumottavaksi kokemukseksi". Hän oli todennut, ettei junassa ollut minkäänlaista kuskia, vaan juna oli täysin automatisoitu.

Noin 15 minuutin junamatkan jälkeen saavuimme Köpenhaminan keskustaan jossa vietimme aikaa ja tutustuimme toinen toisiimme. Aika lensi kuin siivillä ja totesimme kellon olevan jo 14:00. Kaikki tietäväiset olivat luvanneet, että ovet avataan jo 14:30 ja siksi olimmekin melko ajoissa paikan päällä. Jouduimme kuitenkin toteamaan, että ovet pysyivät visusti kiinni kello 15:00 asti. Se ei kuitenkaan menoa haitannu, varsinkin Ari sai fiilistellä nähtyään Valbeatin kaverin ja pääsi yhteiskuvaan.

Kello oli 15:00 ja ryysis The Rock nimisen baarin edustalla oli melko levollinen, kunnes ovet avautui. Tuskallinen odotus oli enää muutaman metrin päässä ja siinä se V.I.P. passi kaulaan ja ovesta sisään. Tumman hohtoinen kapea käytävä nousi ensin muutamat rappuset ylös ja käännös oikealle ja tämän jälkeen pitkähköt rappuset edelleen kapenevassa käytävässä alas. Valon määrä edelleen himmenevä. Yht'äkkiä eteen ilmestyi pienehkö huone, jossa alkoi kuulua jo melkoista hälinää ja ihmisten melua. Asteltiin kohti tätä huonetta ja eteen avautui baaritiski, ihmismassa, sekä siellä täällä tarjoilioita ja tietenkin me neljä todella ihmeissään olevaa kaveria. Katsoimme toisiamme todella pitkään, ihmetellen että mitäs nyt. Nämä ikuisuuden pitkiltä tuntuvat sekunnit katkesivat siihen, kun Kristian tajusi että nyt tarvitaan bisset. Näin tehtiin ja hivuttauduimme kohti tiskiä. "four beers, thank you!" ja baarimikko pajautti tuopit naaman eteen ja poistui tarjoilemaan seuraavaa asiakasta. "Mitäs helvettiä" kysyi Kristian, vastaten heti perään "TÄÄL ON KAIKKI ILMAISTA". Mitään ei enää puuttunut, tilanne räjähti kosmisiin mittasuhteisiin ja fiilis oli mieletön.

Sitten kiersimme paikan ympäri. Totesimme tilan olevan melko pieni, mutta todella viihtyisä. Hoksasimme Radio Rockin poppoonkin olevan jo sisällä ja Harri opasti meille, että kaulassa oleva passi oikeuttaa istumaan aivan eteen koottuihin istumapaikkoihin ja muiden paikat ovat takana ja ylhäällä olevalla parvilla. Hetkeä myöhemmin löysimme hyvät paikat ja istuuduimme odottamaan. Aika mateli. Hiki valui. Odotus nousi. Mieleen palautui oma tehtävä, jota olin jo pitkään suunnitellut. Repussa oli valmiina musta kansio, joka sisälsi todella harvinaislaatuisen kuvan Cliff Burtonista. Kuva on otettu Cliffin viimeisen keikan jälkeen takahuoneesta vain tunteja ennen tragediaa.

Mielikuvat hyppivät, erilaisia variaatioita siitä, mitä tapahtuu sauraavaksi kävi mielessä sekunnin välein, kunnes ajatus katkesi. VALTAVA ÄÄNIVYÖRY PYYHKI HUONEEN YLI. METALLICA ASTUI RAPPUSIA ALAS KOHTI EDESSÄ OLEVIA TUOLEJA JA TYNNYREITÄ, SALAMAVALOT VILKKUIVAT JA IHMISET HUUSIVAT... METALLLICAAAA !!!! ODOTUS OLI MUUTTUNUT KOKEMUKSEKSI, JOTA EI ENÄÄ TULE KOKEMAAN VÄHÄÄN AIKAAN.

Oma tilaisuuteni tuli muutaman kysymyksen jälkeen, ja nostin käteni ylös. Jännitys halvaannutti koko olemuksen ja kysyin vain suoraan " HELLO JAMES! Do you have, any pictures from the night that Cliff past away?" James kuittasi "DO YOU?". Vastasin "YES!". James ojensi kätensä ja kävelin kohti suurta ja mahtavaa ilman mitään ajatuksia. James sanoi "Let me shake your hand. THANK YOU VERY MUCH". Astelin takaisin paikalleni ja tehtävä suoritettu. Tämän jälkeen tilaisuus jatkui, intensiivisenä kysymysten tulvana, jotka aiheuttivat suuria spektaakkelin omaisia aplodi- ja naurukohtauksia. Tilaisuus oli päättymässä. Vielä yhteisvalokuva jonoon, jonka jälkeen Metallica poistui. Kello oli noin 17:00.

Yleisö otti Metallican poistumisen melko rauhallisesti, päätin vielä mennä kysymään kuulumisia Jamesilta ja huomasinkin miehen seisovan rappusten edessä. Vinkkasin pokelle, että olisi asiaa Jamesille, joka yllätyksekseni koputti herran olalle ja sanoi että "This fan has something to say.." James kääntyi ja tervehti. Heti alkuun pyysin häntä pitämään huolta kansiosta, johon hän vastasi, että näin hän tekee. Herra tuntui olevan todella otettu ja kiitteli todella paljon tuota pientä lahjaa, jonka hänelle tarjosin. Seuraavaksi kyselin muita kuulumisia levystä ja muusta, jonka jälkeen James kiitti vielä kerran ja kätteli ja poistui rappuset ylös. HUH !!!

Päivä alkoi muuttua illaksi ja vietimme vielä tunnin verran The Rock clubilla ja matka jatkui kohti Köpiksen keskustaa. Mielen valtasi aivan mahdoton ajan- ja paikantajun katoaminen. Tuntui kuin kello olisi keskiyö valomerkin jälkeen, mutta ei. Aurinko paistoi ja ihmiset tekivät arkiaskareita torilla ja kaduilla. Suunnistimme kohti metroa, jolla takaisin Köpiksen Lentoasemalle. Turvatarkastukset ja eikun odottelemaan lentoa. Tax-free:stä jäi käteen GIN-pullo. Astuimme lentokoneeseen kello 19:30 aikoihin ja lento Helsinkiin alkoi.

Pääsimme turvallisesti Helsinki-Vantaan lentoaseman kamaralle, jonka jälkeen kävimme keskustelun, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kristian joutui poistumaan melko kiireisesti kohti junaa, Santtu lähti myös kohti kotia. Jäljellä oli minä ja Ari. Harri heitti ilmaan kysymyksen. "Mites, haluaisitteko tulla vielä Radio Rockin toimitukseen heittämään kommenttia. Ei siis mikään pakko ole." Katsoimme Arin kanssa toisiamme ja ei helvetti. "TOTTAKAI". Taxi alle ja kohti Helsinkiä kello oli noin 22:00.

Saavuimme Radio Rockin studiolle melko kalliin ja pitkän matkan jälkeen. Ovesta sisään, käytävältä hissiin, ylös kerrokseen X, hissin toisesta ovesta ulos, rappuset alas ja ovesta sisään ja edessä oli melkoinen toimisto-kompleksi. Harri esitteli paikat ja eikä aikaakaan kun olimme jo kuulokkeet päässä haastaateltavana. Haastattelu sujui moitteetta ja kello näytti 23:00. Harri tuli kysymään kiinnostaisiko lähteä levy-kauppa X:ään hakemaan uutta levyä. Tottakai!

Taxi matkan jälkeen Levykauppa X:n edessä jaoimme Radio Rockin paidat paikallisille faneille, jotka jonottelivat uutta levyä. Siirryimme kaupan takaoven tuntumaan, josta muutama myyjä ohjasi meidät takaoven kautta sisään. Melkoinen yllätys jonon ensimmäisille henkilöille, kun 5 minuuttia aikaisemmin olivat kommentoineet, että tuskin meille jää levyä sen "jonon" jälkeen. Katsoin kaveria hetken lasin takaan. Naurahdin ja menin takaisin kaupan puolelle. Kello alkoi lähestyä 00:00 ja oli aika avata kaupan ovet. Innokkaat fanit syöksyivät sisään. Liian myöhäistä. Radio Rockin Sika-Harri ehti apajille ensimmäisinä, tässä tilanteessa kaveri todella käytti nimikettä Sika. Ensin Radio Rockin paidat jonon ensimmäisille, ja itse takaovesta sisään jonon ohi. Melkoinen mies!

Levy siis oli plakkarissa, ja astuimme ulos. Kas kummaa. Kaupan edessä olikin ainakin viisi taxia. Kaikki olivat virrat päällä, tyhjiä! Mitäs kummaa tuumasi Harri, mutta tilanne selvisi. KUSKIT OLIVAT OSTAMASSA UUTTA LEVYÄ! Noh, taxi alle ja takaisin studiolle. Olimme perillä 00:15, ja levy sai ensi soiton Radio Rockissa. Tämän jälkeen kuuntelimme levyn, keskustelimme päivän tapahtumista ja kello olikin yht'äkkiä 02:00 paikkeilla. Oli aika jättää jäähyväiset Radio Rockille. Astelimme ovista ulos edelleen sykkeen käyden 200 molemmilla puolilla.

Matka jatkui kävellen ja tuumaillen. Päätimme Arin kanssa ottaa taxin ja matkata kohti Rocktown:ia missä piti olla kattava Metallican levyn julkaisu bile meininki. Paskat valomerkki oli lyönyt jo 01:00 ja yritys oli huti. Jatkoimme kävellen juna-asemalle, jossa söimme burgerit. Matkalaiset eivät haluneet vielä luovuttaa, joten On the rocks:iin. Lasi vettä. Kyllä kiitos. kello oli noin 03:30 ja tilanne alkoi käydä kuumottavaksi. Joku hyypiö tuli koputtamaan nokkaansa. Vinkkasin Arille, että eiköhän mennä. Arin harmiksi, sillä olin aistivinani Arin suunnitelman pyyhkäistä hyypiötä turpaan. Mutta parempi näin.

On the rocks:in edessä tuumasimme, että mitäs nyt. Olin kuitenkin Turkulainen, Helsingissä. Vaihtoehdot. Omena hotelli 100€/ yö, taxilla Helsinki-Vantaan lentoasemalle 50€, tai Arin luokse Riihimäelle, taxi 50€/ naama.. Hmm.. Mistä valitisi. kun itse olin tyhjentänyt tilin Köpiksessä ja tasku täynnä tanskan valuuttaa. Ari ehdotti diiliä, hän ajaa taxilla Riihimäelle, mennään Lentoaseman kautta ja minä maksaisin jäännöksen. Laskimme 20€. Sovittu.

Mielessä painoi jo melkoinen väsymys kohta olisi 24 tuntia valvottu ja pitkä päivä takana. Olisinko ajokunnossa? ..taas kas kummaa. Matkan pysäytti tikkari mies sinisissä vaatteissaan. Taxi kuski puhalsi nollat, avoin takaikkunan ja tokaisin Polizeille, että pilli tänne. Arvaatkaas.. .. .. .. 0,0 promillea! Totesin vain omaavani rautaisen maksan. Homma siis ei kaadu alkoholin määrään vaan väsymykseen. Pääsin Lentoasemalle ja astelin parkkihalliin.

Parkkihallissa totesin, että se pitäisi maksaa 10€/ vrk. ja minähän en löytänyt parkkilappua mistään. Noh soitto keskukseen ja 10 minuutin kuluttua oli uusi kuitti taskussa, vielä automaatin kautta, maksu suoritettu ja matka kohti jotain alkoi. Mietin hurjana mihin sitä menisi, kuinka pitkälle jaksaisin. Ajoin noin 20 minuuttia kohti Turkua, jolloin totesin rajan tulleen vastaan. Auto oli mukavasti lämmennyt ja päätin parkkeerata Nesteen pihalle. Ovet lukkoon. Takapenkiltä suojus peitoksi, vaatekassi tyynyksi, penkki makuu asentoon ja unta palloon. Kello oli 04:30. Herätyskello oli asetettu 05:30. Kello soi, ja torkuksi sovin itseni kanssa 30 minuuttia.

05:59 minuutti ennen herätystä, kuorma-auton meteli havahdutti. Mikä maa, mikä planeetta? Nesteen piha?? Ahaa. nyt muistan. Nostin istuimen ylös, nappasin lompakon ja astelin Nesteelle, joka oli jo auki. Näin peilikuvan ikkunasta ja mies oli todella kuumottavan näköinen. Kahvi ja 2 Batteryä kiitos! Kahvi naamaan, 20 eurolla bensaa ja kohti kotia. Matka oli sekava, tosin arvioin ajokunnon olevan olsouhteisiin nähden, jopa loistava. kello alkoi hiipua jo 07:30 ja totesin olevani Loimaalla tyttöystävän parkkipaikalla. Matka oli ohi. Istuin hetken paikallani. Ei ajatuksia. Mikäs siinä, tuliaiseksi ostettu nalle käteen, kaikki muut sai nyt jäädä. Vain avaimet, kännykkä ja lompakko taskuun. Siinä se ja eikun menoksi.

Kiitos !!!