IRC-Galleria

"Kuutamon hopeasateessa noin
syntyi pikkuinen koi
Ohdakepensaan syömmessä
öisessä perhosten metsässä

Toiveikkaan pikku sielun
oli kohtalo pian muuttaa
Se ei ollut kuten muut
ei kaunis, ei ollenkaan!

Punaista, taivaansineä, purppuraa-
vaan sen viitta oli tuhkanharmaa!
Perhosten yllä oli kultaa
koin puku oli kuin multaa.

Sen ulkonäkö herätti halveksuntaa syvää
"Olemme parempia kuin sinä, olkoon sanottu tää!"
Rumat ja kamalat ovat nuo siipesi
olet syys, olet kuollut, olet kuihtunut lehti!

Meidän on aurinko - sinä olet ruma!
Ravintosi olkoon tähtien suma!
Lennä kuutamoon, lennä pimeään
koi karkoitetaan yön hämärään!

Ymmärrä sinä, tai kuka tahansa
niin on ihmiselläkin kuten koilla:
hölmöt nauravat, tietämättömät puhuvat
ja elämästä saavat enemmän kauniimmat.

Raskas taakka kantaa olla voi
elämässä aina viimeinen on koi
Harvoin on kukaan juttelemassa
vaikka paljon sanotaan... hiljaisuudessa

Mutta eräänä kesäiltana kuultiin:
on sellaisia kuin sinä, on koiperhoja muitakin!
Etsi valoa kaukana loistavaa -
siellä kaunis tähti odottaa!

Pieni koi oli pakahtua ilosta
ja lähti matkaan vauhdilla!
Monta raskasta tuntia takana
vihdoin perillä - kotona!

Se laskeutui ja samalla tuleen leimahti
näkemänsä valo olikin liekki!
Koiperho paloi ja yksin kuoli
maailma antaa sille joka on kaunis ja nuori"

Teksti on lainattu sarjakuvasta, mutta niin kaunis ja koskettava että oli se pakko tänne kirjoittaa.