IRC-Galleria

Biaatch, perkeles...............................

...ei saatana mikä vitutus...

Miehet on niin vitun idioottei ja sikoi...
Kaikki asiat laiteteen ämmien syyks, vaik syy on oikeesti niitten,
tai niitten omissa päissä on jotain pahoja ongelmia.......

En mä sitä sano, onhan jotkut ämmät sellasii, mut vittu en mä.
Mul on jotain periaatteitaki..!!
Ja mun periaatteisiin ei kuulu kusetus/ juoruilu. (Omist asioista puhuminen hyvälle kaverille, ei tietääkseni oo juoruilua...?! EIHÄN??? )

Älä tuu mulle vittuilemaan. Vittu muista.

Voi perkele, kun voi olla hirvee olo...
oksetuksen viel kestäis, mut tärinä, pelot ym ´siihen päälle, ni ei perkele.......
Eilen oli kyl kivaa.. :) (jaksaa sentään hymyilyttää...)
huomen töihin..kaksoiselämä.. ei perkele..
ei tiiä miten tän kuvailis!!
Ruoka ei maistu ja sitä ei tapahdu usein..mitään ei voi suuhun laittaa..

Jotain hyötyyki eilisest oli, vaiks kaikki rahat meni ja vähän yliki... ;)

antaa olla..

PikkuPipalla on tänään synttärit ja siitä on jo vuosi ku neiti tupsahti maailmaan...
Uskomatonta, käytöksestä ei ainakaan uskoisi, että se ois JO vuoden ;)

Noh, happy birthday Renatalle ja kaikille sisaruksille!! =)

Krapulan tyypillisiä
oireita ovat päänsärky,
pahoinvointi, jano,
väsymys, huimaus ja
ruoansulatushäiriöt.
Pahimmillaan mikään ei
pysy sisässä eikä sänky
lakkaa keinumasta.
Päivänvalo repii silmiä,
ja pienikin ääni kolahtaa
päässä kuin pajavasaran
isku, joku on kertonut
kultakalojenkin yltyneen
meluamaan akvaariossa
juuri krapula-aamuna.

"Kuulehan, nyt kerron sulle, mitä tänään kuuluu mulle.
Aika sairas olen nyt, vanha sekä väsynyt.
Kipeä on mulla tassu, sekä mullin mallin massu.
Pipi on myös pieni poski, jo eilen siihen kovin koski.
Lääkkeet eivät auta enää, nyrpistän nyt niille nenää.
Levätä mä tahdon vain, ja muistella mun muistojain.
Hyvän elämän mä elin, tietä omaa kuljeskelin.
Aina olen ollut vapaa, enkä vaihda sitä tapaa.
Niitylle tein lystit retket, vietin monet hauskat hetket.
Siellä nautin kesäpäivät, muistot parhaat sieltä jäivät.
Sinne tahdon vielä päästä, nauttimaan hetken kesäsäästä.
Jos jaksan, tutun reitin kuljen, ja viimein hiljaa silmät suljen.
Nurmen peittoon pehmeään, peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää, kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot, siniset on niityt, pellot.
Vaikkei voi untani estää, vain ystävyys se yhä kestää."
(kirjoittaja tuntematon)

Eli Renatan tuomioksi tulo 90% varmuudella Wobbler-syndrooma...
C5. Niskanikama liian pystyssä asennossa taivutuskuvissa.
Myös viimenen lannenikama on rakenteeltaan pienempi kuin muut, joiden pitäisi kaikkien olla saman kokoisia...

Leikkaushoitoon ei lähdetä, koska ennusteet on huonot.
Päivä kerrallaan mennään Renan ehdoilla, tulevaisuus ei ole hääppönen.

Me taistellaan, ollaanhan me Saloja ;)

Eipä tullut hyviä uutisia eläinlääkäriltä.......
Nyt on raskaat päätökset edessä.......................

Kun sinä kuolit,
keräsin pois hihnan ja pannan,
pedit ja peitot ja harjat,
tyhjät kupit,
joita et enää koskaan kolistaisi.
En tehnyt sitä siksi,
että haluaisin unohtaa.
En vain halua muistaa
jokaisen päivän jokainen hetki.

Muistan sinut joka aamu,
kun kylmä kuono ei tönikään minua hereille.
Muistan sinut kun avaan verhot katsoakseni,
millaiset vaatteet laitan ylleni aamulenkille.
Kun laitan voileipää, käteni haroo tyhjää paikkaa
missä kuppisi olivat ja muistan,
ettet enää ole jakamassa aamiaista kanssani.
Eteisessä ei enää olekaan tungosta,
hihnasi ei roiku oven vieressä,
ja minä teen kävelyni yksin.

Hetki hetkeltä minä muistan sinut.
Kaikkein eniten ikävöin sinua iltaisin,
kun en enää kuule tuttua kahinaa
etsiessäsi hyvää asentoa pediltäsi.
En enää kuule syvää, tyytyväistä huokausta
kun asetut aloillesi pitkän päivän jälkeen.
Et ole vartioimassa untani.
Käteni ei enää kosketa korviesi silkkiä.

Kyllä minä muistan sinut.

"Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä kuukautta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän.”