IRC-Galleria

tänään avattiin...hmm...kaj franckin katu ja olin paikalla tarjoamassa kuohuviiniä. voi luoja mihinkä kusipää ämmään siellä törmäsin, joku tuuli tai joku... kyseiset taikin tekotaiteellisit paskat voisin ampua suoralta kädeltä.

nyky-taide, muotoilu, arkkitehtuuri, kuvataide yms. = paskaa!

tosin taidehan kuvastaa oman aikansa yhteiskunnan tilaa.




voi vittu kun vituttaa.
ei pitäis ajatella, pitäis vaan... siivota ja unohtaa.


jatkankin kirjoittamista, ja kirjoitusvirheiden syntymistä.
minä pyysin odottamaan kevättä ja kesää, nyt pyydän syksyä.
minä pelaan vain aikaa...
näin unta ja olen nähnyt jo monet yöt kuolemastani. aina uni esittelee uuden tavan kuolla.

olen paskana, niin saatanan paskana.

ajattelin tässä taasen kirjoitella.
vammaan.
jonkinmoinen paine alkaa kasvamaan päässäni, ja lienen rentouttavan sitä tänä iltana juoden hieman alkoholia ja katsoen veljeni taas humalapäissään soittavan rokahtavaa bluesia.

nooooooooooooooh.
minullla on tässä vajaa viikko aikaa saada jotakin aikaan. aikaa siis on.
höh. 13. ja perjantai.

murtunut sydän lyö, kun vietän yksin tään... kookospuun juurella, hullun paperit risaisessa taskussa ja tuhkat tiputin juuri vammaiselle näppikselle.
btw hiiri ei toimi, joten olen joutunut opetteleen liikennöitiä pelkän näppäimistön avulla.
that's how i became a nerd.



minä se vaan vammaan. kenties pitäisi tehdä jotain järkevää. soitan korpille. tai voisin mennä stoneen - - on niin pirun tylsää.

yllätin itseni juuri puhumasta yksinäni. lääkitykseni ei liene aivan kohdallaan. ei se ole ollut aikoihin. odotan vain sitä hetkeä, kun päässäni räjähtää ja valta vaihtuu mitättömään sieluun.


awwww.. vatsaa vääntää. kohta taitaa päästä... PIERU.
miten ihminen voikaan olla näin tyhjäpäinen. heh. hehheh.
mainiot naurut saan omasta tekstistä. hyvä, että tajuan omaa huumoriani.


mitämitämitäpä sitten.
luulen vakaasti, että vietän jälleen yhden välivuoden. vuoden tehden töitä. lienee jo viides vuosi töitä putkeen. kauankohan fysiikkani kestää. sekin on yksi elämän suuri mysteeri.






voi argh. hiki on. ja väsyttää. lopetan.
se on kaikkien meidän kannalta parasta näin.

depressiosta ei häivääkään...
mikä pahanlaatuinen kärsimys.

njah.
sain tuossa hiljaittain teakilta postia ja pääsin seuraavaan karsintaa. oikein jännittävää.

sitten tuo rakas työnteko - taas maanantaina alkaa viikon mittainen rupeama. en jotenkin enää jaksa innostua työstäni. johtunee siitä, että pian on vuosi täynnä.


mitäs vielä. eipä mittään.

en ole kirjoittanut vuosiin. ja se johtuu siitä, että olen täysin lamaantunut kaikesta ympärillä olevasta. en jaksa enää olla vihainen, en jaksa kiinnostua...
samapa tuo. en myöskään ahdistele. en ole luova. ja kärsin.

mielenkiintoista. oli elämä minkälaista tahansa, kärsin aina.
täytyy kai uskoa, että kolikolla on aina se toinenkin puoli.
vaikken sitä näkisi, niin vähintään sen olemassa olo tuntuu.

kerrassaan paskaa...
ei ole enää luovuutta.
pelkkää dokaamista.
maaninen olotila.




elämäni on kuitenkin kohentunut jollain tapaa...
ja kun taas toistaalta, teen joka sekuntti itsemurhaa.

pitäisi varmaan kirjoittaa enemmän.


lokit palaavat pian.
tosin en enää asu niiden lähellä.
täytyy toivoa, että näillä seuduilla olisi minulle uusia ystäviä.


yksinäistä ja hiljaista.
outoja unia.
...ja silti niin passiivinen olo.



en aio äänestää.

noh niin...

en ole lyöttäynyt anarkisteihin. olen harmiton siinä määrin, etten tahallisesti ainakaan vielä halua vahingoittaa ketään. en vastedes tiedä, miten tulen suhtautumaan virkavaltaan. kenties pieksen joka ainoan poliisin, joka minulle tulee jotain selittämään... ... ...

mä en tiedä, mitä mä täällä teen?

kävin tossa aurorassa...
määräsivät jotain kemiallisia yhdistelmiä paniikkihäiriöihin ja niin unilääkkeet.
kai mä pelaan vaan aikaa...
*huoh*

mulla on lohta repussa. pitäisi lähtee ruokkii lokkeja...
ei vaan jaksa.
ehkäpä mä lähdenkin. saisi hetken olla ajattelematta.


"elämänjanonsa ei ollut koskaan sammuva
mitä hän joi. siihän hän joi, siitä aina humaltui."

"hän teki itsemurhan, totuus kuitenkin on:
hän lopetti matkan turhan, hän oli koditon
tiedän, että gabriel tahtoi elää, ei tehdä pahaa kenellekään
hänen ei annettu elää, koska hän koki enemmän."

eilen oli yksi päivä, jota en muista - se ei jättänyt mieleeni kuin kasan paskaa.

eilen oli siunaustilaisuus. itkin silmäni päästä, itkin ja itkin. minä, mika, antti ja erno. siinäkö kaikki. siinäpä kaikki. muistotilaisuus pidettiin pirkan vanhemmilla... ja pirkan äiti, en nyt tiedä, mitä se minusta haluaa, jotain kuitenkin. varmasti soittaa minulle... varmasti.

sittemmin päätimme mikan kanssa, että on nostettava malja pirkan muistolle. joimme ja joimme. ei ollut hyvä idea, ei laisinkaan. päätyi kaikki paska siihen, että minut tuomittiin, tuomittiin niin kuin on aina ennenkin tuomittu. nämä mikan kaverit - argh - voisin tappaa ne kaikki.

sain ahdistuskohtauksen, paniikkihäiriö - tai jotain. mika kutsui paikalle sos-auton, sillä viime kertainen kokemus ensihoitajista - paskaa.
en tiedä, olisin vain halunnut kotiin. paikalle kutsuttiin poliisit, miksi vitussa?
minut luvattiin viedä selviämisosastolle. pyysin kotiin.
minut heitettiin putkaan. minulta rikottiin koruni, kenkäni... vitun paskat.

tämä oli viimeinen kerta, kun pyydän apua.
ensi kerralla lähden...
jääkää te paskat tänne.
pyörittäkää yhteiskuntaa mammonallanne, turhamaisuudella ja keinotekoisella paskalla.
minua ei enää kiinnosta, eikä enää tule kiinnostamaan.

TIEDÄN! mut en kerro, mitäpä se kannattaa...


nii-in. tiedän olevani sairas, mielenvikainen psykopaatti. ainoastaan diagnoosi puuttuu.
odottakaa. pian sekin on mustaa valkoisella.

paljastumiseni mielisairaaksi narsistiksi, ei silti estä minua kaappaamasta valtaa.
- - enhän minä sitä edes oikeastaan halua.

mutta lainatakseni erään ihmisen sanoja: " täytyy olla mielenvikainen hyväksyessään tämän yhteiskunnan" joten lieneekin niin, että olen aivan terve.

järkeni on äärimmäisen terävä. olen erittäin viisas. tämä viisaus kyllä tulee viemään minulta hengen, mutta sitä ennen suoritan tehtäväni loppuun. mikään ei ole mahdotonta.




olen niin ihmeissäni siitä, kuinka ihmiset eivät näe. ympärillä on alinomaan vihjeitä asioista, jotka todistavat maailman kaipaavan muutosta. voimme aloitttaa pienemmästä alueesta - suomesta, sitäkin pienemmästä - helsingistä. mikä estää teitä näkemästä? pelko.

vapautanko teidät pelosta?

mitä te haluatte?

vitun pässit. te surkeat lampaat. ettekö osaa muuta kuin kirjoittaa vastauksia listoihin...? eikö teille ole "siunattu" aivoja? oletteko täysi kykenemättömiä omaan itsenäiseen ajatteluun? osaatteko vain vastata kysymyksiin, joiden olemassa olo on merkityksetöntä? - tämähän on vain hupia teidän arkeenne.

montgomery huusi ulkona.

kaikki tämä paska tappaa minut. olen yksin. mahtaako kukaan oikeasti tietää, miltä tuntuu yksinäisyys?

te pässit uskotte faktoihin, te antaudutte tiedolle ja unohdatte ymmärryksen. siihen johtaa se, että asioiden ilmaisuun tarvitaan kysymys! oma pää antaa vain vastauksen kysymykseen, se ei enää onnistu luomaan, ei johda uuden asian syntymiseen. te uskotte teknologian korjaavan, sukupolvien erheet. te luotatte keinotekoiseen paskaan. tuudittaudutte "viisaiden pässien" neuvoihin, sulaudutte massaan. niin - sehän on helpompaa. kun ei tarvitse kohdata ongelmaa, sen voi kiertää tai kieltää ja joku muu voi ratkaista sen puolestanne..........................

on vain ajan kysymys - kuolette kaikki.

onneksi niin tyhminä, että voitte kokea onnellisuuden.



sain eilen paniikkikohtauksen. ambulanssi tuli. miehet neuvoivat minua oikeaoppiseen itsemurhaan. minä en luovuta. the crow prevails.



minä en usko, että jaksan - fyysisesti - mutta minä en luovuta. minä en aio hävitä läjälle paskaa. ja jos tunnen voimani katoan, luon läjän paskaa.

ja minä hävisin.


tuntuu tyhjältä. kaikkialla on hiljaista. kaikkialla leijuu sanaton tuska.
eräs ihminen, josta välitin on lähtenyt pois. riistänyt itseltään hengen. tappanut itsensä. hän luovutti ja ymmärrän hyvin miksi. eilen sain tästä kuulla. ehkä en olisi edes halunnut tietää.


näin hänet viimeksi kolme viikkoa sitten perjantaina. en saanut edes tavata häntä, mutta tapasin kuitenkin. minä olin varma lähdöstäni sinä sunnantaina, mutta yhä täällä olen. en ole pystynyt myöntämään häviötä elämälle ja siksi kidun.

minusta tuntuu pahalta, koska hyvä ihminen poistui. minusta tuntuu pahalta, sillä hän oli yksi niitä harvoja, joka minua ymmärsi. hän taisi olla toinen niistä. nyt minä roikun enää yhden varassa. ja minua pelottaa.

muistelen niitä sanoja, jotka sanoin - viimeksi kun tapasin hänet. sanoin hänelle, etten pysty rakastamaan, en pysty tuntemaan toista ihmistä kohtaan mitään. hän musertui, lähes itke ja minä vain valehtelin...
itselleni minä tässä kuoppaa kaivan, itsellenipä hyvinkin.

elä muistoissani, et sinä koskaan ollut yksin. etkä sinä tule koskaan unohtumaan.
ehkä me vielä joskus tavataan.


minä lienen rakastanut sinua.