Aamulla en olisi millään jaksanut herätä ja olisin niiiin paljon tahtonut vain jäädä nukkumaan siihen asti kunnes lukio loppuu kokonaan. Heräsin kuitenkin ja menin kouluun vasten tahtoani. Matikan tunnilla en osannut yhtään tehtävää. En tajunnut mistään mitään. Biologian tunnilla en ymmärtänyt sanaakaan rehtorimme jutuista. En osannut yhtään tehtävää ja katsoin vain vierestä kun muiden kynät sauhusivat. Tuli erittäin tyhmä olo. En kokenut minkäänlaista onnistumisen tunnetta. En tuntenut opiskelullani olevan mitään tarkoitusta tai siitä koituvan mitään hyötyä.
Istun vain tunneilla, odottaen että ne jo loppuisivat. Mikään aine ei kiinnosta. Mitään uutta ei tunnu tapahtuvan koskaan. Koko ajan olisi jotain mitä pitäisi tehdä, mutta mitään ei jaksa tehdä.
Sitten kun pääsimme koulusta, valittelimme ystävieni kanssa, miten kurjaa elämämme ovat. Miten jokainen päivä on samanlainen ja kuinka ulkonakin on jo ihan pimeää ja kaikkialla märkää. Kun astuimme sisään asuntoomme, törmäsimme hirveään hajuun. Rakas koirani oli tehnyt tarpeensa lattialle ja kierittänyt vessapaperirullan pitkin asuntoa. Joka puolella lattialla on pieniä vessapaperipalasia. Lisäksi löysin kuivamassa olleita vaatteita sieltä sun täältä.
Sitten ajattelimme polttaa kaksi jättitähtisadetikkua ja niin teimmekin. Kun tikut olivat lopussa, palohälytin alkoi soimaan ja se ei meinannut sammua millään. Tikut eivät piristäneet.
Voisin jättää lukion kesken ja mennä töihin. Haluaisin tehdä jotain josta oikeasti pidän. Enkä jaksaisi enää tuhlata elämääni Pihtiputaalla.