IRC-Galleria

Suvi says:
mutta anteeksi, kissa muistuttaa olemassaolostaan istumalla näytön eteen
Suvi says:
käyn ruokkimassa sen
Ansku says:
Hih, kerro sille terveisiä. : )
Suvi says:
sanoin
Ansku says:
Lähettikö ees takas?
Suvi says:
se vaan söi
Ansku says:
Julma kissa.
Suvi says:
nälkäinen lähinnä
Ansku says:
NOh, ehkä mä annan anteeks sille,
Suvi says:
ehkä?
Ansku says:
Täytyy miettiä.
Suvi says:
think, think
Suvi says:
THINK
Ansku says:
No jos sillä tosiaankin oli niiin nälkä, ettei se siltä syömiseltään kerennyt lähettämään terveisiä takaisin, koska se olisi kuollut sillä hetkellä, jos ei olisi heti syönyt, niin sitten ymmärrän. Mutta, sitten sinä Suvi saisit hävetä, koska et ole syöttänyt kissaasi!
Suvi says:
sillä oli ruokaa kipossa, mutta se tarvitsi rapsutuksia ennen kuin pystyi syömään!!!
Ansku says:
Eli siis sillä oli niin kiire syödä ettei erennyt lähettää terveisiä, koska oli niin nälkäinen
Ansku says:
Sitten sinä Suvi saisit hävetä, koska et ole rapsuttanut kissaasi!
Suvi says:
olen rapsuttanut!!!
Suvi says:
se ei vaan ymmärrä näin monimutkaisia asioita
Ansku says:
Eli siis sun kissa on vaan niin itserakas ja pitää omaa syömistään täreämpänä kuin terveisten lähettämistä vanhalle kuomalle.
Suvi says:
tai sitten se ei vaan ymmärtänyt
Suvi says:
tai sitten se ei kuullut kun se on jo niin vanha
Suvi says:
nyt se hyppäs tohon näytön viereen
Ansku says:
Sano sille, että mä oon ERITTÄIN PETTYNYT!
Ansku says:
Luulin meidän olevan ystäviä kaiken sen jälkeen mitä koettiin yhdessä.
Suvi says:
se katsoo minua ihan selvästi sanoen: "anteeksi, etten sanonut anskulle heti terveisiä takaisin, minulla oli vain suu täynnä ruokaa, eikä ruoka suussa saa puhua, siksi tulin nyt katsomaan tähän suvia kuin sanoakseni tämän"
Suvi says:
nyt se sitten kehrää ja yrittää mennä nukkumaan hiiren päälle
Ansku says:
Oih. <3 Ihana kissa sulla.
Suvi says:
on se
Ansku says:
Siis Kyllähän mä koko ajan tiesin että se aikoi lähettää niitä terveisiä.

MINÄ TAHDON KOIRAN!!

Tänään oli kalkkunapihvejä koulussa. <3 Just kun eilen puhuttiin että millonkohan niitä taas olisi. Yhden sisällä oli sellainen sininen paperilappu, mutta ne oli silti hyviä. Ruoka on mun elämä.
Kaikki muut on nyt liikkatunnilla. Mullon jalka kipee.

I'ts nice to be important , but it's more important to be nice.

Lola lähti nyt. Just kun oltiin totuttu siihen. Tulee ikävä. Sen kanssa tuli vietettyä hyviä hetkiä tällä viikolla. :D

Vitsin pyllylogia, en oo lukenut yhtään. No uusintoihin vaan. Jotenkin ei vaan jaksa lukea enää mihinkään.

Ostettiin Emmun kanssa toisillemme samanlaiset sukat ystävänpäivälahjaksi. (Vahingossa) Mutta ei se haittaa. Ja Pässi oli leiponut meille keksejä. <3 Hyvään tarkotukseen menivät.

http://www.youtube.com/watch?v=DpA2tMrQ4RU&NR=1

Tajunnanräjäyttävää. Pakko kattoo. Oikeesti. ^

http://www.youtube.com/watch?v=Qit3ALTelOo
OOn jäänyt ihan koukkuun tuohon kappaleeseen. :D Ihana. <3

Lola tulee meille. <3

Eilen suunnistusretkellämme koimme tajunnanräjäyttävän kokemuksen. Olimme leikkikentän kohdalla ja juuri kun olimme poistumassa ylpeinä löydettyämme rastin, huomasin liukumäen päällä tumman hahmon ja huusin "Hyi saatana!" Sydämeni pomppasi kurkkuun. Väri pakeni kasvoiltani. Miltei kuolin järkytykseen. Vieressäni oleva Emmi vain nauroi ja sanoi sen olevan nukke, sillä hahmo ei liikkunut yhtään. Menimme katsomaan lähempää tätä pinkkipukuista tummaa hahmoa, molemmat tällä hetkellä ollen varmoja siitä että kyseessä on nukke. Kun olimme aivan nuken lähellä, se hitaasti käänsi päätään ja liikautti silmiään. Kiljuimme molemmat ja saimme hillittömän naurukohtauksen. Juoksimme paikalta pois kuin kanalasta pakoon päässeet kanat. Eli emme kovin nopeaa. Katsoimme taaksemme ja tämä tyttö tuijotti meitä vieläkin, täysin liikkumattomana, mitään sanomattomana. Rohkaisimme mielemme ja menimme takaisin tytön luo. Tyttö tuijotti meitä pienillä pelokkailla ruskeilla silmillään. Me tuijotimme häntä keskikokoisilla vihreillä ja sinisillä hämmästyneillä silmillä. Tyttö ei liikkunut yhtään. Se ei edes tainnut hengittää. Aloimme jälleen olla aika varmoja siitä että kyseesssä olisi nukke, kunnes se taas liikautti hiukan päätään. Kohteliaasti tervehdimme tyttöä ja kysyimme miksi se oli yksin liukumäessä. Kun tyttö vain tuijotti meitä, saimme taas kohtauksen, ja viisainta oli poistua paikalta lopullisesti.

Kuka hullu jättää korkeintaan kaksivuotiaan lapsen yksin leikkikentälle?!