IRC-Galleria

Niin se ämmi lauleskeli, ja minä yritän jokseenki perinnettä jatkaa. =)

On tullut aika elämässä, jolloin on pakko kelata oikeasti myös taaksepäin, ja yrittää ymmärtää vaikeasti ymmärrettävää, ja ynnätä tapahtuneet ja tapahtumattomat asiat, ja viskata siihen koriin missä lukee elämänkokemus. (onkohan se muuten sama laari joka joskus sitte muuttuu elämän viisaudeksi?)
Kummituksista pitäisi pikku hiljaa päästä eroon, ja antaa täysi arvo sille mitä nyt on.

On helppo olla, kun minua rakastetaan ilman ehtoja, ja sellaisena kun minä olen. On helppo rakastaa takaisin, kun minulta ei vaadita ehdoin ja muuteta muuksi kuin mitä olen. Tämä on uutta ja ihmeellistä, omalla tavallaan meille molemmille.. ;)

Jani on aarrre kolmella ärrällä, ja arkiseltakin tuntuvat asiat saavat minut kehräämään tyytyväisyydestä paljoltikkin vain Janin ansiosta. <3
Onhan se vinhaa, että vaikka aina olen tämmönen yökyöpeli ollu, niin jostain syystä se nyt on kääntynyt aivan tämmöseksi aamun virkku toiminnaksi koko homma.. Mutta mitä jos se on päivän paras hetki, kun saa käpertyä toisen iholle unelle?
Kyllä ei jää kahta puhetta, vaani mielummin sitä menee sitte hopusti-hopusti(!) kainaloon, ku jää kukkumaan yksikseen pystyyn. Toki nyt on tunnustettava, että eilen eka kertaa jäin kukkumaan c.s.i:iin ajaksi, kun just sitä ennen oli herätty 2,5h päikkäreiltä, joilta Jani kyllä jatko samantien yöunille.. =)

Mutta että tämmöstä asiaa pitkästä aikaa.. on se. Se on. -Minun rakkaus, enkä kyllä halua voidakkaan sille asialle sitte mitään muuta..NIIN

~semmoisten röpinöiden saattelijana AkKa, elikkäs Tuuwinen rva Peku~