IRC-Galleria

Viereisestä asunnosta vietiin vanha nainen ambulanssiin. Tyhjä katse silmissä.
Asunnon toinen asukas, herra Hiiri, tuli minuutin kuluttua tupakalle - ihan siihen lasin taakse - hiirenhiljaa.

"Työpaikkasi ei tarjoa sellaista palvelua, kysy terveyskeskukselta".
Kiitti vitusti, arvauskeskukseen pääseekin ehkä kolmen kuukauden päästä, tuskin silloinkaan.

Etsin sitä täydellistä esittäjää ja sitä täydellistä laulua, jotta tietäisin, että joku muu on kokenut tän kaiken aiemmin.
Etsintä jatkuu, ehdotuksia otetaan vastaan.

something takes a part of me
something lost and never seen
everytime i start to believe
somethings raped and taken from me, from me
lifes gotta always be messin with me
cant it chill and let me be free
cant i take away all this pain
i try to every night all in vain, in vain

sometimes i cannot take this place
sometimes its my life i can taste
sometimes i cannot feel my face
youll never see me fall from grace

something takes a part of me
you and i were meant to be
a cheap fuck for me to lay
something takes a part of me

feelin like a freak on a leash
feelin like i have no release
how many times have i felt disease
nothing in my life is free, is free

Tiskaussessio Prodigyn tahdissa.
Väärä musiikkivalinta tollasen aktin taustaksi.
On enemmänkin sellaset tiskaus-prodigy-reivit - ollu jo kaksi tuntia.

Tule, Sziget, tule ja tarjoa Oi-oi-Heinille vähän konetta!

Oon nyt iskenyt kahteen otteeseen ninjaiskulla vesilasin yöpöydältä nurin, kun Mikki Hiiri-herätyskello alkaa klo 07.10 soimaan (lue: sellanen moukarin muotoinen kappale hakkaa kahta metallista kupua = "aito vanhanajan herätyskello").
Ainakin herää hyvin, kun voi aloittaa aamun pyyhkimällä tapetteja ja yöpöytää.

Kiitos kuuluu Hennalle Disneylandin tuliaisesta.

Kolme päivää juhlittu Torvea.

Aamupalaveri hutikassa.

Ei hienoa.

Ainakin melkein. Ainakin tämä ilta toimii. Ainakin cappuccinolikööri, maito ja kaakao toimii. Ainakin musiikki toimii. Ja ainakin huomenna voi potea rauhassa rapulaa.

Ajatukset ei kulje. Työt ei luista. Helvetti.

Kaikki vaan kaatuu päälle.

Yöunta kertynyt neljälle päivälle yhteensä n. 12 tuntia.
Työtunteja päivässä samanverran.

Kipeet täpinät aina, kun pääsee kotiin, mutta mitään ei ehdi tekemään.

Netti jumissa ja stereot paskana.

Puhelin ja Musen uusin nussittu. Kuka vittu niitä on niin kovin tarvinnut?

Sitten vielä ymmärtänyt, kuinka itsekäs ja perse-ihminen on ollut vuosina 1999-2002.
Anteeksi siitä niille, jotka eivät edes tätä näe.
Tahtoisi olla enää se sama ihminen ja silti välillä olen.


Syksy on perseestä, kun sataa.

MISSÄ MUN PUHELIN ON?! :´´(