IRC-Galleria

Näin eilen kuunpimennyksen. Aattelin, että se on varmasti hyvä merkki. Enää en ookkaan niin varma. :/

Löyty kaupasta Santa Marian-hyllystä tollaisia Drink-mixejä. Kun lisää viinasta ja limpparia niin saa joko Margaritaa, Caipirinhaa tai Mojitoa. Ostin pussit jokaista niin vois pitää texmex-iltaa joskus ja mieluiten ei yksin kun noista tulee n. 15 paukkua. :D

En enää osta yhtään levyä mistään Anttiloista vaan kirppiksiltä ja divareista. Löytyy todellisia helmiä ja ainakin tosta lähidivarista ihan pilkkahintaan vielä. Tänään sitten illalla soittamaan. <3

Äiti. Se on auttanu mua siivoilemaan. Nyt on niin siistiä ja kiiltävää että lähes päätä särkee. :D Lisäksi laitettiin Emman huone nätiksi. Uudet verhot, vaaleanpunainen päiväpeitto, ompelin prinsessa-tyynyt, vaaleansininen pyöreä matto jonka päällä on valkoinen pöytä ja tuoli. Emmalle tää oli yllätys ja kyllähän se tykkäs. :)

Kerätäänpä niitä tähän.

Äiditkin ovat vähän aikuisia.
Ai miksi?
Jos syö mustaa pitsaa niin tulee kurkku kipeäksi.
Kesällä kaikki tytöt ovat p(r)insessoja.

Listaa päivitetään myöhemmin.

Hitsit, kun tekis mieli ostella levyjä. Tämä uusi innostus tulee kalliiksi. Vaikka ei ne ois ees kalliita, mutten taida uskaltaa ettei tuu sanomista. :( :P Pitäis vissiin hankkia sponsori. :D

"Äiti, sulla on iso peppu. Sä oot syöny kaiken."

:D

Tippuu sulka sulalta siivet,
ne eivät enää enkeliä kanna.

Jää kauas korkealle koti-taivas,
ei tämä maa enkelille armoa anna.

Hän katsoo hetken taivaisiin,
ennen kuin käy vasten kylmää maata.

Hangen lumienkeli onkin enkeli taivainen,
ei sitä pihan lapset arvata saata.

Ja niin liittyy enkeli osaksi iäisyyttä,
on taas kerran niitetty kultaista viljaa.

Talvinen tuuli pöllyttää lumienkelin ilmaan,
ja hetken ovat lapsetkin aivan hiljaa.

Tänään kirjoitettua.

Osalle on postiakin tulossa kunhan vaan saan ne postiin. :D

Voiko vitutukseen kuolla?
[ ] ei
[x] voi

Tuntuu, etten mä elä sellaista elämää kuin haluaisin. Tuntuu niin turhalta joka päivä ajatella, että sitten joskus mä teen sitä ja sitä. Ei oo mitään järkeä odottaa oman elämänsä alkamista. Senhän pitäis alkaa heti silloin kun syntyy. Jospa onkin niin että elän vain kerran. Silloin en haluais hukata päivääkään. Miksi en toteuttaisi itseäni jo tänään enkä vasta huomenna.

Onko itsekästä tavoitella omaa unelmaansa vaikka läheiset eivät siitä pitäisikään? Kuinka pitkälle sitä voi mennä vain itseään, sitä mitä mitä oikesti haluaa, toteuttaen? Ja koituuko se itsensä toteuttaminen sitten loppuen lopuksi kuitenkin kaikkien muidenkin eduksi? Luulen kuitenkin, että ihminen on onnellisimmillaan tehdessään sitä mitä rakastaa. Mutta missä menee raja ja mikä on järkevää?