Siis oikeesti vihdoinkin :D
Harmi että aikaa oli niin vähän, mutta hauskaa oli silti.
On mukavaa kun välillä on niin paljon elämää ja iloa,
lasten naurua ympärillä.
Talo oli ihana!!! Ja tonttikin sen verran mitä sitä ehti pimeältä nähdä. Jonkun tollasen paikan mäki sitte isona halun :)
Kiitos että sain tulla ja olla, tulen pian uudestaan! Kiitos lämpöä tuovasta liekistä, poltin sitä monta tuntia kotiin päästyäni.
Kiitos Janicalle taas maailman ihanimmasta joululahjasta <3
>
(kuva on kyllä vähän tökerö, mutta siinä se itsetehty lahja on :) ja
maailman parhaat "pöllityt" himahousutkin siellä vilkahtaa :P )
Niinkuin ennenkin, liikutuin kyyneeliin niin kauniista tekstistä,
jonka aina kirjoitat lahjakorttiin.
Teksti kertoo lahjasta, sen saajasta ja antajasta.
Ja taas niin kauniisti <3
Tässä pieni ote, kun kaikkea ei voi tähän kirjoittaa :
"On mun lahja pieni ja aneeminen,
mutta se kertoo mitä susta ajattelen.
Ei, et ole pieni ja punainen :)
vaan sun sydän on suuri ja lämpöinen!....."
Tämän jälkeen jatkuva teksti sai taas kyyneleet poskille,
olet mulle niin tärkeä ystävä rakas <3
Eilen alko pohdiskelu jo Paraisilla. Katsoin kahta niin ihanaa perhettä, että
tuli se "kateus" miksei mulla ole....
Mihin on hävinneet ne kaikki unelmat ja suunnitelmat perheestä?
Ei mihinkään.... Kokoajan mä niitä mietin, joka päivä muhun sattuu, kun
en ole elämässä mitään saavuttanut mitä piti.
Mäkin haluan perheen, lapsia. Oman talon jossa voin elää rauhassa ja turvallisesti.
Antaa lapsille kaiken sen rakkauden, mitä itse olen saanut lapsesta asti vanhemmilta.
Koska on mun vuoro miettiä mitä käsilaukkuun laitetaan, silloinkun siellä ei ole lasten
vaihtovaatteita, vaippoja ja tuttipulloja?
Koska elämä antaa mulle sen mitä varten mä täällä olen?