IRC-Galleria

Mies on saavuttanut lemmikkinä sellaisen suosion, kuin se helposti kesyyntyvänä ja miellyttävänä olentona ansaitseekin. Sillä onkin muihin suosittuihin lemmikkeihin, kuten koiraan, kissaan tai kultakaloihin verrattuna erinäisiä kiistattomia etuja. Monien miestä pitäneiden kokemukset ovat ollet niin myönteiset, että he suunnittelevat ottavansa empimättä nykyisen miehensä jälkeen jälleen miehen lemmikikseen.

Miestä voi suositella jokaiselle naishenkilölle; mikä onkaan miellyttävämpää kuin töistä kotiin palatessa tavata kotiovellaan iloisesti häntäänsä heiluttava mies. Hyvin hoidettu, syötetty ja juotettu mies onkin kaunistus kodille.

Miehelle kelpaa tavallinen kotiruoka oivallisesti, eikä se juomienkaan suhteen ole nirso. Jotkut ovat saaneet miehensä juomaan jopa vettä ja se on todella edullista.

Mies on heti alkuunsa syytä totuttaa oksentamaan samaan paikkaan, mihin se toimittaa muutkin tarpeensa, siihen se yleensä oppii yhtä helposti kuin kissa. Vahinkojen sattuessa ei ole syytä ankaruuteen, vaan lempeä kärsivällisyys on tuolloin oikea asenne.

N.s. kesämiehen ottamista tulisi välttää. Kesän jälkeen hylätty mies villiintyy ja kyvyttömänä huolehtimaan itsestään se voi olla vaaraksi itselleen ja ympäristölleen.

Miehellä on vahva laumavietti ja se pyrkii muodostamaan ns. miesporukoita. Kuitenkaan ei ole syytä ottaa kahta miestä lemmikiksi samoihin tiloihin, koska tällöin ne alkavat ärhennellä tai uikuttaa. Sopivin sijoitusetäisyys on muutama kilometri.

Lapsiperheiden tulisi myös tarkoin harkita, onko heillä mahdollisuus pitää miestä jatkuvasti. Eräät mieslajit hermostuvat helposti lasten ilakoinnista ja ärsyyntyneenä karjahteleva mies on vastenmielinen ympäristölleen, joten voi vain suositella tällaisesta miehestä luopumista.

Mies oppii yleensä helposti koko joukon hauskoja temppuja, joita se mielellään esittää yleiseksi hauskuudeksi vieraille. Silloin se kertoilee juttuja Pikku- Kallesta, käyttelee latinankielisiä sitaatteja ja eräät yksilöt hoilottavat jopa venäjänkielisiä laulujakin. Tällöin on tietysti kysessä erittäin oppiva ja arvokas yksilö. Tuollaiset suoritukset tulisi ehdottomasti palkita ylimääräisillä herkkupaloilla ja silityksillä, joista mies erityisesti pitää.

Sitävastoin eräissä yksilöissä esiintyy taipumusta kertoa sota ja/tai kalajuttuja, tämä taipumus tulisi karsia heti alkuunsa lempeän tiukalla ankaruudella.

On huomattava, ettei erityistä veroa miehen pitämisestä ole säädetty, joten koiravaihtoehdon kanssa mies on varsin kilpailukykyinen.

Miehenpito on kaiken kaikkiaan vaativa, mutta erittäin antoisa harraste ja miesten emännillä on totta tosiaan loputtomiin hupaisaa kerrottavaa tavatessaan toisiaan.

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT? JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT. SAATAT YLLÄTTYÄ.
JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITTETAVASTI PELKURI..

Mies: Hei.
Nainen: Terve.
Mies: Olipa kiva kun pääsit tulemaan, olen jo valmistellutkaiken.
Nainen: Juu, juu, mutta eipä tämä olekaan eka kerta sinulle.

Mies: Älä jännitä, kyllä se hyvin menee.
Nainen: Hmmm... kyllä vähän jännittää.
Mies: Olen muuten ostanut tälläisen (näyttää), laitapas se päällesi.
Nainen: En! Älä pelleile!
Mies: En minä mitään pelleile.
Nainen: Sehän on typerä! Eihän sitä voi käyttää.
Mies: Pane päällesi, minun vuoksi.
Nainen: Okei, okei...

Mies: No niin, sitten aloitetaan, ensiksi istutaan.
Nainen: Mitäs sitten tehdään?
Mies: Otat sen käteesi.
Nainen: Yähh, inhottavaa.
Mies: Ei ole, sitten päästä kiinni toisella kädellä.
Nainen: Ja sitten?
Mies: Ja sitten vedät toisella.
Nainen: Näinkö?
Mies: Juuri niin, tämähän menee hyvin.
Nainen: No sitten?
Mies: Nyt otat suuhusi ja imet.
Nainen: Älä pelleile!
Mies: No en, en! Ime!
Nainen: Kyllä on inhottavaa, oletko ihan varma että näin tehdään?
Mies: Kyllä, oon tehnyt ennenkin, jatka vaan imemistä.
Nainen: (Imee) Mmmmmm...

Mies: No? Mitäs tykkäsit?
Nainen: Pikkasen suolasta.
Mies: Juu, mutta eikös ollutkin hyvää?
Nainen: Ei hassumpaa, mitäs nyt sitten?
Mies: Nyt levität jalkoja.
Nainen: Häh?!
Mies: Levität jalkoja.
Nainen: Näin meinaat?
Mies: Juuri niin, katsos jos ei levitä jalkoja niin ei pääse käsiksi.
Nainen: Okei, minä ymmärrän.
Mies: No niin, sitten otat sen taas käteesi.
Nainen: Mmmmm...
Mies: Ja kun olet saanut sen esille, otat suuhusi.
Nainen: Okei.
Mies: Aaah, sinne meni.

Nainen: Mitä tällä kermanvalkoisella? Pitääkö sitä kanssa maistaa?
Mies: Jos haluat.
Nainen: Jaaha, hmmmmm... hyvää!
Mies: Katsopas nyt minua, kun yritän näprätä esille sen pienen vaaleanpunaisen..
.
Nainen: Mmmmm...
Mies: Se voi joskus olla vähän vaikeaa, ja silloin voi käyttää suuta.
Nainen: Mmmmmmmmm...
Mies: Ja jos vähän imee, niin vielä parempi.
Nainen: Mmmmmmmmmmmmmmm...
Mies: No nyt!
Nainen: Jooooo...

Mies: No mitäs tykkäsit?
Nainen: Ei lainkaan hassumpaa.
Mies: Vieläkö haluat?
Nainen: Kyllä, mutta pitääkö tässä aina olla nämä rituaalit?
Mies: Kyllä se tämmöistä yleensä on kun rapuja syödään...

http://www.student.oulu.fi/~janiikaa/ajanviete/hihhuli.html

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-

PS: Saa ja pitääkin kopioida omaan päikkyyn!!

Nuori nainen ajaa autoaan. Hän on nauttinut alkoholia ja kyyneleet valuvat pitkin hänen poskiaan. Hän uskoo ettei kukaan välitä hänestä. Hän uskoo että hänet on hylätty.
Samassa nainen kuulee kovan äänen ja näkee edessään rekka-auton ajovalot. Kuuluu rysäys. Nainen pudottaa lompakkonsa jossa näkyy kuva pienestä pojasta.
Kaksi päivää myöhemmin tämä sama poika istuu orpokodissa ilman ihmistä joka peittelee hänet nukkumaan. Ilman ihmistä jonka suusta kuulee joka päivä maailman ihanimmat sanat.
Lapsi ei puhu koskaan paitsi tiettyyn aikaan illalla jolloin hän nousee pöydälle seisomaan. Hän katsoo ylös lähettäen lentosuukon ja sanoen: "Hyvää yötä äiti. Mä rakastan sua."

Kopioi tämä omaan blogiisi niin muistat että aina on niitä jotka välittää. :>

En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin. Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota. olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä. Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse kenenkään mukaan. Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen. Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan! Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon! Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee. Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta. Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella ( ja hellällä kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: "eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen. (Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi.

Vuonna 2004 nuori yhdysvaltalainen mies joutui kotimaansa armeijan uhriksi. Hänet pakotettiin pesemään osastonsa lattia omalla sähköhammasharjallaan, syömään mikrossa lämmitettyä kissanruokaa, juoksemaan jokapäivä harjoituskentän ympäri 79 kertaa jonka päälle hän sai yrittää juoda vain väkiviina-etikkaa. Lisäksi hän joutui tehdä miinakentän puhdistuksia side silmillään sekä sukeltajan räpylät jaloissaan ja lopulta hänet lavastettiin syylliseksi jääden kiinni kannabiksen poltosta. Juuri kun tilanne näytti helpottuvan, hän joutuikin värvätyksi sotaan Irakiin. Siellä hän päätyi ammutuksi, tosin ei vihollisen toimesta. Päivä ennen kuolettavaa (armo)laukausta, hän heräsi täysin alastomana leirin vartiokoiran kopista eikä muistanut edellisestä illasta ja yöstä yhtään mitään. Selässään hänellä oli tussilla kirjoitettu iso teksti missä luki "I did it for transgenders like me" ja vartiokoira löytyi leirin ruokavarastosta, missä se oli päästänyt tarpeitaan osan ruoan päälle ja osan se oli syönyt. Yllään koiralla oli miehen alushousut ja violetti puuhka. Mies lähti paniikissa juoksemaan edelleen täysin alastomana kohti aavikkoa toistaen samalla sanoja "HOLY CREEPING JEEBIES!"

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986.

Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti

Joko olen irc-galleriassa kaverilistallasi?
Jos olen, niin haluaisitko ilmoittaa siitä minulle?
Katso kuinka monen kaverilistalla olet.

Kun olet lukenut tämän, niin lisääthän omaan blogiisi.