IRC-Galleria

Sinä hetkenä kun en enää jaksa pidätellä itkua
voin nostaa käden kirveelle ja lyödä itseäni
veri on kyyneliä kauniimpaa

on olut vettä sakeampaa
eikä sanoja tule enää mieleen
enää ei keuhkojani särje
enää ei ääni kulje

Hengitä.

Tämä päivä on ohi

on pimeää ja toivon että
huomennakin on pimeää
valo vie minulta voimat
aurinko häikäisee

ei ehdi nähdä pimeyttä

Let your honor flow
like the blood
you bleed with
so much pride


Blinded by your fear
fucked by your hate
shut down by desire

death will be your bride


So you struggle for
a better, purebred
white world of power
(burn the impure)

FUCK THE HATE
FUCK YOUR WORLD

I bring on peace
with a fist in your face
you're going down
in your own hate motherfucker

Blinded by your fear
fucked by your hate
shut down by desire

Kun katsoin sitä hetkeä
mustilla, verta vuotavilla silmilläni
suolistoni tyhjeni
rakkoni räjähti

olin yhtä tyhjän kanssa

seinät ympärilläni olivat puuta
ruoste raiskasi niitä silti
pimeys täytti ulkoilman
usva täytti auenneet reiät

Naapurin lapset olivat päällystetty kelmulla
nostettu jaloistaan roikkumaan sähköjohtoon
Niistä valui tummaa nestettä
joka maistui raudalta
ruosteelta


Linnutkin oli raiskattu tervalla
ilman silmiä ne siteillä puettuna
nokkivat kakaroita, jotka vaikeroivat
sytytin nuotion sähköjohtojen alle

olin hurmoksesta niin täynnä
että oksensin

suljin silmäni ja löysin päästäni
kolmisarvisen löyhkäävän perkeleen
se soitti säkkipilliä ja lauloi

tällaista tänään helvetissä
huomenna soitamme kirkkourkuja
jotka ovat rakennettu selkärangastani
kallostani soitetaan tahtia

verta, paskaa ja kyyneliä
äidinmaidossa keitetyt sikiöt
tuijottavat niin ilkeästi
roikkuessaan napanuoraa myöten
ristiinnaulituista huorista

Kolmantena päivänä nousee aurinko
silloin olen jo viimein vainaa

Rauha kantaa huutonsa
ei ole mitään pelättävää
vaikka yö pimeää kantaa harteillaan
minä yksin valoa loistan

taskulamppuni voimat hiipuvat
olen istunut tässä jo kauan
hämähäkitkin ovat jo kuolleet
jälkikasvu kauas muuttanut

mistä savu verhoutuu
minne hetki kadonnut
maailma ruostetta pudottaa
hampaani tummentuvat

yksi vuosi sitten
oli minullakin kasvot
sormeni taipuvat virneeseen
olen istunut tässä jo kauan


mikä minä olen

Minulla on liikaa aikaa
liian vähän sielua
Kaiken itsestäni sinulle annan
sinä ruumiini omistat

Tässä olen ja katselen
miten aurinko räjähtää
välähtäen kirkkaasti se
mieleni pakastaa

Sinulle ei aikaa jää
kun kerran irtoaa
suuri pala elämästä
ja tulevaisuuskin

Kanna minut helvettiin
kanna tuhkatkin pesästä
kanna vielä kolme kertaa
niin että helpottaa

Kanna raskas taakkasi
niin helvetin raskas
ettei hartioillesi jää
kuin painaumat veriset

Kanna minut helvettiin
Kaiva silmät päästäni
kanna vielä viisi kertaa
niin että unohtaa

Kanna minut helvettiin
Kaiva selkääni kirveellä
Raiskaa minut kuusi kertaa
niin että rakastaa

Where has the longing gone
all those sad little whispers
of all that was once said and done
give me a scar that will not heal

I thought I was just lost
for every wound was rotting
no one was there for me
or so it felt for so very long

Now I see myself like I never have
grown older day by day and year
no longer sad and blue (black and red)
I have a fierce burning in me

I will become the man I hoped to be
I am the one who'll pay for my fear
blind eyes that see once more
Cut me open, paint the world red



; Huh mitä paskaa :D

Elämme maailmassa jossa
jälkemme hankeen jää
rumat jalkamme hangen halkaisee
kauniin jääniityn pilaamme
paskalla asenteellamme

nämä jäljet joita ikuisuuteen
yritämme painaa aina muistaen
hetkessä tuuli jälkemme pois pyyhkäisee
tämän kaiken tuuli itselleen
vie meiltä ikuisesti pois

TÄMÄ PÄIVÄ ON JÄÄNYT AJAN ALLE
IKUISESTI UNOHDETTU PERKELE
EMME MUISTA ENÄÄ MITÄÄN
EMME TUNNE TOISIAMME
meidät tuuli omakseen vie

yritän hetken muistella
taaksepäin katsoen
mitä minusta tänne jää
edessäni vain tyhjä seinä
minusta jälki seinälle jää

huomenna ei kukaan enää tiedä
mikä seinällä joskus on ollut
olen vain tyhjä jälki
joskus loistanut minäkin kai olen
seinä tyhjästä muistuttaa

MINÄ SEINÄLLÄ KASVONI NÄÄN
IKUISESTI UNOHDETTU PERKELE
ENKÄ MUISTA ENÄÄ MITÄÄN
EN ENÄÄ TUNNE TOISIAMME
minut tuuli omakseen vie

TÄMÄ SEINÄ ON JÄÄNYT TULEN ALLE
IKUISESTI PALAVA PERKELE
SE EI LOISTA ENÄÄ MEILLE
EI SE TUNNE TOISIAMME
tuhkat tuuli omakseen vie

Eräänä päivänä käydessäni Karjalan kannaksella,
tulin painineeksi kahdentoista karhun kanssa.
Aamulla sen huomasi, oli selkä raadeltu verille.

Pihatiellä elämääni etsiessä
kimppuuni hyökkäsi riivattu Kukko,
joka verityöllä naamassani
sai minut etsimään Lapista Kultaa.

Olen elänyt lapsuuteni odottaen tulevaa
olen tahtonut kasvaa isommaksi
olla aikuinen mies

mutten tahdo elää elämääni
ollen kuin vanha mies joka vain
tahtoo olla lapsi uudestaan

en tahdo odottaa kuolemaa