IRC-Galleria

Pakko alottaa ihan puhtaalta pöydältä. Se on varmaankin ainoa tapa, millä pääsee yli kaikista ikävistä jutuista, mitä on kuullu ja nähty; paskoista asioista, mitkä jotkut muut on tehny ja mitkä on tavalla tai toisella liittyny muhun.

Nyt täytyy vaan nollata itsensä ihan täysin, pitää kiinni niistä ihmisistä, joiden tietää pysyvän aina lähellä ja unohtaa kaikki epäoleellinen. Ja ehkä jossain vaiheessa olla taas väleissä niidenkin kanssa, joiden kanssa haluais olla, mutta ei vaan ihan vielä pysty. Nyt keskitettävä vaan kaikki energia tulevaisuuteen johon voi vaikuttaa eli luettava pää sauhuten pääsykokeisiin..


Jo ensihetkestä, me kaks yhdessä
Toivoin niin paljon, et tää juttu tulis kestää
Mut nyt puuttuu pala sydämmestä
Ja sen ympäril vaan tää kova kilpi
Mut kaikki ei menny, niin ku onnellises filmis

Mun päivänsäteen sijaan nyt nään vaan tummii pilvii
Ja vaikee selittää, mut kahtii repii tää
Oikeesti luulin, et kaikki korjata ehitään
Ja vaikee ajatella, en voi sua enää koskee
Ja miten koski ne kyyneleet sun poskel

Ja mä luulin, et sä voit pelastaa mut
Mut siin vaihees ei oikeesti mua mikään pelastanu
Ja muistan, ku meit ei erottanu mikään
Jokaisen hetken,kun sain susta kiinni pitää
Ehkä vaikeet uskoo, mut edelleen välitän yli kaiken
Miten kaikki meni, kelaan edelleen sitä

Miksei koskaan pysty tajuta ajoissa
Miks tarpeeks arvostaa toista vast sit, ku se on poissa
Just silloin, ku virheit ei voi korjaa enää
Liian helppoo pitää kaikkee itsestäänselvyytenä

Hassuu,miten yhes hetkes kaikki muuttuu
Yhes meil oli niin paljon, mut nyt se kaikki puuttuu
Mut kai täst kaikesta selvii jotenkin
Ja kaiken tän jälkeen ollaan vahvempii jotenki
Ja tuut aina olee mun sydämmes se pala
Mis saan sut taas hymyilee, saan sua taas halaa

-Uniikki: En pysty