IRC-Galleria

Syksyinen Berliini <3 ja syksyinen Birkenwerder <3<3
Tämä on kuitenkin minun kaupunkini :)

En muista milloinka viimeksi olisin ollut näin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Kaikki taitaa olla kohdallaan. En tiedä, mikä miusta tulee, mutta se ei haittaa - tiedän, että jotain tulee kuitenkin, sitten kun on sen aika. Koko elämä aikaa miettiä, eikä valmis tarvitse olla koskaan. Ehkä sitä ammattia arvostaakin enemmän, kun se ei tule tarjottimella valmiina..
Ja ehkä sitä oppii itsestään enemmän, kun joutuu oikeasti miettimään millainen olen, mitkä on miun vahvuudet, miten niitä voisi käyttää ja mitä haluaisi oikeasti tehdä. Haastetta kerrakseen. Tahtoisin tulla muuttaa vielä takaisin Berliiniin tämän jälkeen, mutta siltä pohjalta on suht heikko lähteä - onneksi melkein mistä tahansa korkeakoulusta pääsee helposti vaihtoon ulkomaille.
Yksin eläminenkin tekee hyvää. Ollaan jo minun kanssa totuttu toisiimme ja tullaan aika hyvin juttuun, opin koko ajan lisää. Ehkä tämän vuoden jälkeen tunnen itseni jo paljon paremmin. Tässä vaiheessa en jotenkin edes kaipaa paljoa seuraa, ne muutamat riittää nyt hyvin :) myöhemmin vois aktiivisemmin tutustua saksalaisiinkin, nyt taitaa olla epäsosiaalisuuskausi menossa.
Tuntuupa oudolta kerrankin käyttää blogia siihen "alkuperäiseen" tarkoitukseen ja avautua tällä lailla. Noh, kaikkea pitää kokeilla. Taitaa olla kokeilukausi meneillään myös.
Berliini.. Rakastan Berliiniä. Tänne tulen vielä, vaikken ehkä jää. Pari vuotta sydänberliinissä vois olla jees. Kämppä Kreutzbergistä ja jotai helppoa duunia tai sit sinne opiskelijavaihtoon. Jees, pitää alkaa suunnitella. Ja Birkenwerder ois täydelline jos se ois vähä lähempänä itse Berliiniä, vaikka siinä Waidmannslustin kohilla. Puita, metsää, luontoa, pikkunen "keskusta", pari hassua kauppaa ja kebupaikka ja kyläpubi. Näin pienessä paikassa ei ahdista asua kun junalla pääsee hetkessä Berliinin sykkeeseen, tosin, se hetki saisi olla vielä vähän lyhyempi ku se mikä nyt pitää istua junassa.
Kielikin alkaa sujua. Mitä enemmän puhuu, sitä enemmän se sujuu, pitäis vaan käyttää sitä nyt vieläkin enemmän ja tehdä ahkerasti saksanläksyjä. Pikkusen rajottaa ku perheessä pitää puhua suomea, joskus se ahdistaa, mutta tyttöjen hyväksihän se on, ja kyllä sitä saksaa tulee käytettyä sit kaupungilla ja kielikurssilla. Vielä kun niihin saksalaisiin tutustuis niin alkais varmaan sujua puhuminen entistä paremmin. Noo, kuha jaksaa.
So, alles in Ordnung :) koti-ikävä on yllättänyt kummallisen harvoin. Elämä hymyilee. Kyllä, kaikki taitaa olla kohdallaan.