IRC-Galleria

RonaldinhoTorstai 17.07.2008 21:56

5 vuotta, kaksi liigamestaruutta, 92 maalia, kaksi kertaa valinta maailman parhaaksi pelaajaksi, Mestareiden liigan voitto ja valinta sen parhaaksi pelaajaksi, valinta Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi. Lisäksi n. 7 miljardia sulatettua sydäntä. Näiden viiden vuoden aikana Ronaldinho teki melkein kaiken mahdollisen mitä yksi jalkapalloilija pystyy tekemään. Nosti joukkueen suosta, rakensi sille pelityylin, oli sen johtaja, vakuutti fanit, muutti koko jalkapallon. Koko maailma tajusi, että tällä planeetalla ei ole olemassa yhtä taitavaa ja mielikuvituksellista jalkapalloilijaa.

Hän oli nälkäinen. Hän oli motivoitunut. Hän halusi todistaa koko maailmalle. Kuka muistaa päivän 18.11 2005? Sinä iltana maailma oli Hänen. Kuka muistaa ne silmät ennen ottelua? Ne uhkuivat määrätietoisuutta. Ne uhkuivat päättäisyyttä. Hän oli vihollisen luolassa. Vastassaan hänellä oli 11 petoa ja näillä 11 pedolla 75 000 tukijaa. Hän voitti sinä iltana nuo 11 petoa ja vakuutti nuo kaikki 75 000 tukijaa. Niin, tuo päivämäärä oli sen syksyn el clasicon päivämäärä. 3-0 voitto Santiago Bernabeulla. Kaksi upeaa soolomaalia ja sen jälkeen hetki, jonka jokainen ihminen maailmassa tulee muistamaan ikuisesti. Santiago Bernabeun yleisö taputti seisaaltaan tälle nauravalle kulkurille. He eivät voineet muuta. Kukaan ei voinut väittää etteikö se sinipurppurapaitaisten numero 10 ollut silloin maailman paras jalkapalloilija.

Ronaldinho. Kiitos. Kiitos näistä viidestä upeasta vuodesta, jotka olit kanssani. Muutit elämäni. Pelipaitasi tulee aina olemaan kunniapaikalla seinälläni. En ole katkera vaikka lähdit, sinun itsesi kannalta toivoin tätä siirtoa. Että saisit mahdollisuuden näyttää taas maailmalle. Toivon näkeväni ne päättäväiset silmät vielä joskus. Kiitos.

http://www.vimeo.com/994902

Katsokaa noita ikeniä, niitä tulee ikävä. Naurava kulkuri.
http://www.youtube.com/watch?v=P-bWsOK-h98

©JF

Messin kyyneleetTorstai 06.03.2008 18:52

Puoli tuntia on pelattu tärkeää UCL:n ensimmäisen pudotuspelikierroksen toista osaottelua FC Barcelona - Celtic. Messi pelaa omalla laidallaan seinäpelin Gianluca Zambrottan kanssa ja lähtee taas räjähdysmäisen nopeasti liikkeelle. Muutama juoksu askel ja nuorukainen pysäyttää vauhtinsa kuin seinään. Hänestä näkee heti, että nyt kaikki ei ole hyvin. Nuorukaisen kasvoilla näkyy samaan aikaan niin suru, viha kuin epätoivokin. Hänen astelee hetken ympyrää epäuskoisesti, kunnes istahtaa nurmelle ja puhkeaa lohduttomiin kyyneliin. Hän tietää, että reisi meni taas. Hän tuntee sen. Hän on kärsinyt samasta vammasta neljä kertaa viimeisen kolmen vuoden aikana.
Kun miestä talutetaan sivuun, Messi ei voi pidätellä kyyneliään. Hän tietää, että joukkue tarvitsee häntä. Hän tarvitsee joukkuetta. Hän ei voi nyt pitkään aikaan tehdä sitä asiaa mitä hän rakastaa yli kaiken. Pelata jalkapalloa. Joukkuekaverit tulevat lohduttelemaan ja halaamaan häntä. - Älä huolehdi poika, me taistelemme.

Jo 20-vuotiaana Messi on kärsinyt lukuisista loukkaantumisista ja suurin pelko kataloniassa on se, että hän ei tule koskaan jalkapallomaailman kiistattomaksi ykköseksi. Kunnossa ollessaan häntä ei voi pysäyttää kukaan, mutta voiko hänen oma kehonsa tehdä sen? Messillä on niin uskomaton kyky pitää palloa, että hän on joutunut koko ikänsä kestämään turhautuneiden puolustajien potkuja joilla ei ole riittänyt nopeutta, taitoa ja kykyä pelata jalkapalloa. He ovat kentällä vain pujottelukeppejä Messille. Tämä vamma pitää hänet sivussa noin kaksi kuukautta, mutta takaisin pelirytmiin pääseminen vaatii lisäkuukauden, joten Messin loukkaantuminen on todella suuri isku Barcelonalle.

Tämän loukkaantumisen aikana muun joukkueen on nostettava tasoaan ja yritettävä paikata Messin puuttuminen. Se on vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta. Siihen vaaditaan kaikkien tason nostoa. Messiltä jää tämän hetkisen arvion mukaan n. 8 peliä väliin, mukana elintärkeät UCL:puolivälierät. Vaikka Barca varmisti tiistai-iltana oman jatkopaikkansa, saattoi se myös samalla menettää mestaruuden. Niin UCL kuin La liga.

Messin ollessa poissa pitää minunkin vain tyytyä katselemaan vanhoja pelejä. Etenkin syksyinen kotipeli Real Zaragozaa vastaan oli sellainen näytös, jota ei ole nähty kataloniassa ainakaan pariin vuoteen. Siinä Barcelona pommittaa neljä maalia ensimmäisellä puoliajalla. Messi tekee kaksi maalia 11 minuuttiin ja Nou Campin satatuhantinen yleisö osoittaa seisaaltaan suosiota. Samaan aikaan Tuomas Virkkunen koittaa saada huutomyrskyssä äänensä kuuluville: “Messi tulee kahden pelaajan ohi. Henry, Messi, yksi - nolla!! On se hurjassa iskussa! Leo Messi räjäyttää Camp Noun ensimmäistä kertaa keskiviikko-iltana! Thierry Henry antaa hienon seinän ja 1-0, vain viiden peliminuutin jälkeen! Uskomaton mies tällä hetkellä! Ja tältä kuulostaa kun lähes satatuhatta ihmistä huutaa pienen argentiinalaisen nimeä. Kelpaa Laportankin hymyillä tässä vaiheessa, hänen joukkueessaan on kenties tämän hetken jalkapalloilija numero yksi, niin euroopassa kuin maailmassa ylipäätänsäki, niin kertakaikkisen upeassa vireessä on Lionel Messi tällä hetkellä. Kun superlatiivitkaan eivät enää auta, niin on parasta olla hiljaa.”

http://youtube.com/watch?v=dsA94yiNRuo&feature=related

©JF

FC BarcelonaSunnuntai 27.01.2008 21:49

Kun vuonna -98 aloin seuraamaan tarkemmin FC Barcelonaa, en kai kuvitellut, että vielä 10 vuotta myöhemmin olisin näin rakastunut siihen. Kuulostaa jotenkin naiivilta ja tyhmältä sanoa rakastaa-sana ulkomaisen jalkapallojoukkueen kanssa samassa lauseessa, mutta myönnän sen täysin, että minun kohdallani se pitää paikkaansa. En ole koskaan nähnyt livenä joukkueen peliä tai edes sen pelaajaa, mutta vielä tähän asti se ei ole haitannut. Nyt kuitenkin on tarkoitus lähteä Kataloniaan niin pian kuin mahdollista. Se on kuin pyhimysmatka minulle, matka mekkaan.

Kannattaminen on ollut tuskaa ja juhlaa kaikki nämä vuodet. Muistan 2000-luvun alun Gasparin katastrofaaliset vuodet ja Ronaldinhon ja hänen hymynsä saapumisen. Aina ei ole mennyt hyvin, mutta silti voin kliseisesti sanoa, että yhtään päivää en vaihtaisi pois. En yhtään. Monesti olen kuitenkin toivonut etten koskaan olisi edes kuullut pelistä nimeltään jalkapallo, kun tuntui että nitrojen avulla pysyi enää pystyssä. Silti, niiden ansiosta ne voitot oikeasti vasta tuntuvat hyvältä. Silloin maailma on täynnä vaaleanpunaisia pilviä, vesiputouksia ja sateenkaaria. Niitä hetkiä kokee loppujen lopuksi aika harvoin, mutta niitä hetkiä on valmis odottamaan pitkään.

Vaikka tähän asti suhteemme on ollut kaukosuhde, olemme tutustuneet toisiimme hyvin ja tiedämme toistemme hyvät ja huonot puolet. Pidämme yhteyttä joka päivä. Hieman meillä on ikäeroa, mutta rakkaus ei katso ikää. Tiedämme toistemme historian ja tämä on tärkeää tulevaisuutta ajatellen. Välillä saatamme puolin ja toisin mököttää, mutta sovinto tulee aika helposti. Luotamme toisiimme ja siihen, että mitä tahansa tapahtuikin, toinen seisoo aina toisen vierellä. Emme jätä toisiamme koskaan.



http://www.youtube.com/watch?v=W5r1npU3FJ4&feature=related

Tämän videon tunnelma kuvaa suhdettamme loistavasti.

©JF

Rakas Joulupukki, olen ollut kiltti...Maanantai 17.12.2007 19:35

23.12 maailma pysähtyy kun espanjan jättiläiset Real Madrid ja Fc Barcelona kohtaavat maailman suurimmassa liigapelissä, el clásicossa. Kyseessä ei ole pelkästään taistelu kolmesta pisteestä, vaan myös idealogien taistelu. Näiden kahden sota alkoi jo 1920-luvulla, mutta todenteolla se käynnistyi vuonna 1939 kun fasistinen kenraali Franco alkoi diktaattorimaisesti hallita espanjaa ja samalla julisti epävirallisen sodan Katalonialle. Katalonian kieli, lippu ja sen oma hymni kiellettiin kaikkialla espanjassa. Myöhemmin ainoastaan Fc Barcelonan kotistadion Nou Camp oli ainoa paikka jossa kiellettyä kieltä sai puhua. Nationalistinen Franco vihasi kaikkea mitä Barcelona edusti. Katalonia ei voinut julkisesti ilmaista mielipiteitään, joten he ottivat Fc Barcelonan poliittiseksi välineeksi, jolla kansa ilmaisi mielipiteitään.

Franco tajusi, että kansa rakastaa jalkapalloa ja otti haltuunsa monta espanjalaista jalkapalloseuraa, jotta voisi nöyryyttää kataloniaa ja Barcelonaa myös kentällä. Lisäksi Franco perusti Marca-sanomalehden joka levitti propagandamaisesti Francon idealogiaa ja solvasi Kataloniaa. Katalonialaiset selvisivät juuri ja juuri espanjan sisällissodasta, mutta Franco ei antanut armoa heille. Francon kätyrit valvoivat jokaista Barcan kokousta ja näin varmistivat ettei seuraa käytetä poliittisena välineenä. Franco halusi talloa joukkueen maanrakoon ja murhasi monta seuran johtohenkilöä, jotta sota Kataloniaa vastaan voitettaisiin.

Barcelona ei alistunut kohtaloonsa vaan taisteli vastaan. Real Madrid sai valtion kassan pelaajahankintoihin ja mm. e-amerikkalaisten pelaajien passeja väärennettiin, jotta seura saisi riveihinsä parhaat pelaajat. Vieläkin kun Barcelona taisteli ylivoimaista goljattia vastaan, Franco alkoi lahjomaan tuomareita. Tuomarit viheltelivät tilanteita aina valkoisten hyväksi, hävyttömämpänä esimerkkinä eräs NouCampilla käyty ottelu, jossa tuomari tuomitsi vierasjoukkueella rangaistuspotkun vaikka itse rike tapahtui viisi metriä alueen ulkopuolella. Maalivahti Reina - Barcelonan kauden 00/01 maalivahdin isä - johti protestointia tuomarin päätöstä kohtaan. Protestoinnin tuloksena neljä Barcan pelaajaa käveli pois kentältä, vaikkakin englantilainen valmentaja Vic Buckingham komensi heidät hetkeä myöhemmin takaisin kentälle.
Real Madrid teki rangaistuspotkusta maalin ja Barcelonan pelaaja ajettiin ulos, koska hän taputti sarkastisesti tuomarille, Herra Gurucetalle, ja syytti tätä lahjusten vastaanottamisesta Real Madridilta.
Esineitä alkoi sataa katsomosta, fanit hyökkäsivät kentälle ja tuomarin piti lopettaa peli viisi minuuttia ennen täyttä aikaa samalla kun pelaajat juoksivat pukuhuoneisiin turvaan.

Kerran Barcelona johti espanjan cupissa ensimmäisen osaottelun jälkeen 3-0 RMadridia vastaan ja Madridissa käyty toinen osaottelu alkoi normaalisti. Vierasjoukkueen pelaajat valmistautuivat pelin alkuun rauhassa pukuhuoneessa, kunnes hiljaisuuden rikkoi rikki potkaistun oven ääni. Sisään asteli muutama aseistautunut mies. Heidän viestinsä oli selvä: "Te häviätte tämän ottelun tai te häviätte pelin jälkeen." Lopputulos 11-1.

Nämä ovat niitä kärjistetympiä esimerkkejä näiden kahden seuran sodasta. Tilanne rauhoittui huomattavasti vuonna 1975 kun Franco kuoli. Kuoleman jälkeen katalonialaiset yhdistyivät ja järjestivät näyttävän mielenosoituksen. He salakuljettivat ison määrän katalonian lippuja El Classicoon ja juuri ennen ottelun alkua Nou Camp täyttyi punaisesta ja keltaisesta. Se oli ensimmäinen julkinen huuto sortovuosien jälkeen ja samassa ottelussa Barca teki viimeisellä minuutilla voittomaalin.

Moni asia on muuttunut, mutta jotkut asiat eivät muutu. Edelleen kohtaavat oikeus vastaan vääryys. Real Madridilla ei ole katalonialaisten mielestä sielua. Se tulee olemaan heille aina fasismin perikuva.
Jos Barcelonan pelaaja siirtyy RMadridiin, hän myy sielunsa.

'Kun kuulen nimen Real Madrid niin minua alkaa oksettamaan. Lucifer enkelin asussa tosiaankin" - Stoichkov

"Tämä ei ole ottelu kahden joukkueen välillä. Tämä on sotaa Katalonian puolesta ja minä olen sotilas heidän armeijassaan" - Lineker

"En ikinä suostuisi pelaamaan Madridissa, en vaikka Perez rukoilisi polvillaan edessäni. Sielulle ei voi asettaa hintaa" - Kluivert

En toivo mitään muuta joululahjaa, kuin oikeuden voittoa vääryydestä, Barcelonan voittoa Madridista.
Tiedän, että tulen katumaan tätä joskus myöhemmin. Luulin, etten tulisi koskaan sanomaan näitä sanoja. Tämä särkee sydämeni. Tulen aina rakastamaan häntä ja hän tulee aina olemaan suosikkipelaajani. Mies, joka loi Barcelonaan uuden aikakauden. Loi sille uuden pelityylin. Toi sille menestystä ja glooriaa. Toi sille kaiken. Siksi tämä tuntuu pahalta. Toivon, että olen väärässä. Ronaldinhon aika on ohi.

Hän ei ole enää samanlaisensa. Hän ei ole enää yhtä nopea. Ei yhtä ketterä. Ei yhtä nälkäinen. Ei enää paras.

Monta vuotta hän oli se syy, joka sai kelaamaan nauhoja edestakaisin, uudestaan ja uudestaan. Ne kikat. Ne syötöt. Ne eleet. Ne pienen pienet jutut, jotka saivat Camp Noun yleisön aina sekaisin. Yleisö rakasti niitä. Ja tulee aina rakastamaan. Yleisön silmissä Ronaldinho on edelleen paras. Samoin minun. Hän tulee aina olemaan sankarini. Ronaldinho, te quiero, minä rakastan sinua.

©JF

Olequer - kirjailija itseTiistai 09.10.2007 00:25

"Kun katsoo tätä Barcelonan joukkuetta, tulee mieleen vain yksi kysymys: kuka ei kuulu joukkoon?"

-Tuomas Virkkunen, urheilukanavan virallinen jalkapalloääni

[Ei aihetta]Sunnuntai 02.09.2007 00:18

Jalkapallo ei ole elämän ja kuoleman asia. Se on paljon tärkeämpää.
Kun tuossa kirjottelin tuon jutun viime kaudesta, niin luonnollista on kirjoittaa seuraavasta kaudesta. Joten tämä teksti sellainen sitten on.

Kun on noita juttuja pretemporalta lukenut, niin jotenkin rivien välistä on huokunut sellainen näyttämisen halu. Koko joukkue ymmärtää, että viime kausi ei ollut sellainen kuin sen piti olla. Enää ei tämän kauden alla puhuta seitsemästä pystistä vaan keskitytään siihen hiljaiseen ja nöyrään työntekoon. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin nyt on joukkueessa semmoinen henki, että tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. Tästä työnteosta hyvä esimerkki on uusi hankinta Yaya Toure, joka aloitti muuta joukkuetta aikaisemmin harjoittelun, koska haluaa päästä siihen kuntoon mikä Barcelonan tasoisessa joukkueessa vaaditaan. Ronaldinhokin teki oikean päätöksen ja jäi pois Copa Americasta voidakseen levätä ennen kauden alkua.

Uudet hankinnat:

Joukkueeseen on tähän mennessä liittynyt neljä uutta hankintaa, Gabriel Milito, Yaya Toure, Thierry Henry ja Eric Abidal. Näistä jokainen on melko varma avauksen mies, riippuen oikeastaan täysin siitä miten Frankie hyökkäyksen palikkansa järjestelee.
Viime kaudella yksi ongelmista oli heikko keskikentän pohja, Edmilson, Motta eikä Marquez onnistuneet oikein tuolla paikalla, eikä Iniesta-Xavi-Deco kolmikon fyysisyys riittänyt. Sieltä katosi fyysisyys Van Bommelin muodossa ja juuri tähän asiaan Yaya hankittiin. Harkkapeleissä on Yaya jakanut pari sukitusta, juuri sitä mitä häneltä toivotaan.
Gaby on ollut Zaragozan miehiä muutaman vuoden ja on siellä noussut La Ligan parhaimpien topparien joukkooon, siitä kertoo jo vakiotopparinpaikka argojen copa america joukkueessa. Todennäköisesti keskuspuolustus on 4-3-3 muodostelmassa Pyuol - Milito, ja nämä kaksi lettisankaria ovat taistelutahdoltaan ehkä ellei jopa koko maailman niin ainakin La Ligan eliittiä.
Laportan unelma Henryn hankkimisesta vihdoin toteutui ja ranskalainen tuo taas yhden vaihtoehdon lisää hyökkäykseen. Kun hyökkäyksessä on Messi, Eto’o, Ronaldinho ja Henry on ainakin paitamyynti taattu. Se miten neljän näin kovan miehen tunkeminen kolmeen hyökkäyksen paikkaan vaikuttaa joukkuehenkeen on tietenkin arvoitus. Samoin toisaalta kyllä se pelataanko edes kolmella vai neljällä kärjellä. Henrylla ja Ronaldinholla on ollut harjotuksissa hyvä yhteinen sävel, välit ovat olleet niin lämpimät, että jossain on jo puolileikillään mietitty oliko Ronaldinho syy siihen, että Henry erosi vaimostaan. Eto’o on taas julkisesti sanonut olevansa iloinen päästessään pelaamaan Henryn kanssa. Setä Samuelia yhtään tuntien voisi sanoa että mene ja tiedä.

Lähtijät:

Jo varmoja lähtijöitähän ovat Gio, Giuly ja Saviola. Gio Feyenoordiin, Giuly Roomaan ja Saviola Madridiin. Aika odotetut lähtijät, Edmilsonkin olisi lähtenyt jos pahaa polvivammaa ei olisi tullut. Huhuja Decon mahdollisesta siirrosta sumusaarille oli paljon, mutta nyt näyttää jo varmalta, että hän jää joukkueeseen. Mourinho ja Sir Alex taisivat olla hänestä kiinnostuneita, mutta taisi nälkää olla sen verran että jäi joukkueeseen puhdistamaan sen mainetta. Gudhjonhsen taas ei tule saamaan todellakaan paljoa peliaikaa ilman loukkaantumisia, mutta eskimo jää silti itsepintaisesti näyttämään osaamistaan. Ei siinä mitään, kyllä hänet mielelläni joukkueessa pidän sillä jos Henry loukkaantuu Eto’on ollessa Nations cupissa talvella niin taitavat olla Dos Santos ja Bojan vielä liian nuoria kantamaan vastuuta. Bellettin on huhutti siirtyvän Giulyn perässä Roomaan ja Mottan myös italiaan, Juventukseen. Nämä ovat tietenkin perus “silly season”-huhuja, jota ei kannata ottaa kovinkaan vakavasti.

Kaikkien aikojen junnukaarti?

Márc Crosas, Jésus Olmo, Giovanni Dos Santos ja Bojan Krkic. Näistä Krkic ja Dos Santos ovat harkkapeleissä saaneet eniten peliaikaa, Dos Santos on myös onnistunut heiluttamaan verkkoja. Dos Santos on syntynyt -89 ja Bojan -90, joten erittäin hyvältä näyttää. Bojan on tehnyt juniorina 7 vuodessa 889 maalia, joten ihan tusinatähdestä ei taida olla kysymys. Toki aina on ollut junioritähtiä, ja moni noista tähdistä on sammunut myöhemmällä iällä, mutta toivottavasti näin ei näiden herrojen kohdalla käy. Molemmille on luvattu paikat ykkösjoukkueessa kaudeksi 07/08. Onneksi. Espanjassa on olemassa käsittämön laki että alle 18-vuotiaalle ei saa tarjota ammattilaissopimusta, ja tämä mahdollistaa sen, että joku muu huippuseura ostaa espanjasta näitä superjunnuja pilkkahintaan, ja espanjalaiset ovat voimattomia. Sen takia on tärkeää että seura osoittaa juniorille että se arvostaa pelaajaa ja antaa sille mahdollisuuden näyttää kykynsä. Tällä kaudella eivät junnut pääse pelaamaan kuin copa -pelejä ja jämäminuutteja liigassa, mutta jatkuva harjoittelu maailman parhaiden kanssa varmasti edistää kehitystä. Kahden vuoden päästä on sitten jo Dos Santoksen läpimurron paikka, kun taas Bojanille se osuu iän puolesta vuoden kahta myöhempään. Silloinkaan herrat eivät vielä tietenkään ole valmiita jalkapalloilijoita, joten aika näyttää.

Formation:

Internetin keskustelupalstoilla on käyty kovaa spekulaatiota ensikauden avauskokoonpanosta ja tuntuu, että erilaisia kokoonpanoja on yhtä monta kuin niiden esittäjiäkin. Kaksi selkeää kysymystä on tullut esille noissa spekulaatioissa, monta hyökkääjää on kentällä ja monta puolustajaa. Hyökkääjiähän barcalla riittää Henryn oston ja Bojanin ja 2Santoksen ykkösjoukkueeseen noston jälkeen. Jos ajatellaan asiaa imagollisesti, niin paitamyynnin kannalta varmaankin paras ratkaisu olisi koko supernelikon- Ronaldinho-Messi-Eto’o-Henry- samanaikainen kentällä olo, mutta söisikö tämä ultrahyökkääminen puolustuspelistä, on jo toinen kysymys. On harmittavaa että jos pelataan 4-3-3 systeemillä, Iniesta-Xavi-Deco-kolmikosta joku joutuu istumaan vaihdossa, ja mitä Frankia tuntee, se on valitettavasti Iniesta. Viime vuonna Iniesta oli Messin ohella joukkueen ylivoimaisesti paras, joten 23-vuotiaan albeceteläisen istuminen penkillä olisi jopa sellainen isku, että saattaisi Iniesta kokea ettei häntä arvosteta ja vaihtaisi seuraa. Viime kaudella Iniesta oli monien mielestä parempi kuin Deco, joten voi olla että Deco ajaa pelkällä nimellään Iniestan ohi avaukseen.
Jos taas pelataan kolmen puolustuslinjalla, se mahdollistaa Iniesta-Xavi-Decon samanaikaisen kentällä olon, mutta silloin laitapakit ovat periaatteessa työttömiä, noista oikeastaan Z olisi sellainen joka voisi puolustajana silloin pelata. Joukkueesta löytyy paljon toppareita, Carles, Thuram, Marquez, Milito (Edmilson), joten näin saataisiin aina kolmelle peliaikaa, todennäköisesti mehikaani olisi vaihdossa.

Kun viime kaudella epäonnistuttiin pahasti, halusi seura heti tehdä selväksi, että ensi kauteen panostetaan ja osti heti muutaman kovan nimen. Vakuuttunemmaksi minut tulevasta menestyksestä uusia hankintoja enemmän tekee joukkueen näyttämisen halu.

Kohta se taas lähtee, Lá Liga. El Priméra. Siteeratakseni Tuomas Virkkusta: “ ai että minä rakastan tätä liigaa”.

Més Que Un Club.

Kun maailma musteni..Maanantai 18.06.2007 03:18

Mallorca 0-1 johtoon. Kaikki oli mahtavasti. Nopea juoksu koneen ääreen: mahtavaa, Barcelona johtaa. Väliaikatietojen hakeminen koneelta oli mukavaa, Barcelona tuntui silppuavan Gimnasticin.

Ensimmäisen jakson jälkeen tilanne Madrid - Mallorca 0-1 ja Gimnastic - Barcelona 0-3. Tällä tuloksella barca voittaisi mestaruuden! Elämä tuntui ihanalta. Teki vain mieli halata ja suudella kaikkia.

Tuosta infernaalisesta hetkestä noin tunti eteenpäin: makaan sohvalla, tuijotan televisiota. Ei tämä voi olla mahdollista, El Madrid johtaa 3-1. Päässäni on vain yksi ajatus, Madrid on mestari. Madrid. Real Madrid. Maailma muuttui mustaksi. Enää ei linnut laulaneet ja aurinko paistanut. Kyynel tuli silmään. Tuli mieleen ne kaikki illat ja yöt, jotka istuin koneen ääressä Barca-paita päällä, joko juhlimassa blaugranan voittoa tai kiroamassa sen tappiota.

Rakkaus Barcelonaa kohtaan ei häviä, ei koskaan. Més Que Un Club.
"Oiiikein hyvää lauantai-iltaa rakkaat Urheilukanavan katsojat, ja tervetuloa seuraamaan Espanjan La Ligaa"

-Tuomas Virkkunen-