IRC-Galleria

Me.. And my emotions.
Why do I show them? Do you really wanna know what's matter with me?
No, I think you won't. I would be too hard experience to your heart, to your soul.


Aloin syömään vitamiineja vähän yli viikko sitten. Nyt ne on alkanut pikkuhiljaa vaikuttaa ja mä tunnen itteni uudeksi ihmiseksi :)
Mut mä en vieläkään tiedä miten mä pystyn näyttämään tunteeni niin avoimesti.

Tapaus leirillä, puhuimme isosten kanssa seurustelusta ja mulla oli just mennyt poikki yhden kusipään kanssa:
Pari isosta, pappi ja kesäteologit kertoivat omista kokemuksistaan ym. puolisoistaan. Itsellä tuli sitten mieleen se ero ja kyyneleet valuivat poskipäideni yli. Vieressäni istuva isonen katsoi hetken mua silmiin ja käänsi mun pään katsomaan paremmin itseään silmiin. Samalla hän kuiskasi: "Hymyiles välillä."

Siis aivan oppitunneillakin saatoin purskahtaa itkuun :/
En miettinyt missä, milloin ja miksi itkin. Minä vain..Itkin..
Kaikki ei johdu tuosta, vaan aivan jostain muusta. Nuo ovat ollutta ja mennyttä.


Special kiitokset kaikille Pöhkölän isosille. Mutta muutama ansaitsee ihan special special kiitokset: Tarrrmotus, Marrrsa, Simo, Katri, Liina, Jossu ja Susa.

Sitten on muitakin mun elämän kantavia voimia joita en ala tässä luettelemaan. :P Niitä on muutama enemmän niin menee koko ilta :D