IRC-Galleria

Väsyttää.Ei jaksaisi enää.Ei jaksa nousta ylös siltä kiviseltä polulta,mitä olen vaeltanut.Polvet rikkoutuneet,käsissä naarmuja,kun olen jo niin monta kertaa kaatunut.Aina olen vaan jaksanut kerätä ne sydämeni miljoonat sirpaleet maasta ja korjata niistä ehjän,mutta hauran sydämen se on vaan lyöty palasiksi uudestaan ja uudestaan.Aurinko polttaa kasvijani.Tuijotan ylöspäin väsyneillä silmilläni.Katseeni kiertää kivikkoista,kapeaa polkua,jota pitkin pitäisi jatkaa,vaikkei haluaisi.Nousen ylös,mutta jokin saa minut taas kaatumaan.Sattuu.Yritän lievittää kipua huutamalla,mutta ääni muuttuu vain tukahdutetuksi tuskanhuudoksi,jota ei kukaan kuule.En pääse eteenpäi,voimani on lopussa,sillä tuuli on työntänyt minua taaksepäin ja sade piiskannut vasten kasvojani.Jos ei olisi menneisyyttä,ei olisi tätä tuskaa ja kipuakaan.Haluaisin vain pestä sen pois.Kaikki se avuttomuus.Sisälläni teeskentelen,että mikään ei tunnu miltään,vaikka sydän itkee tuskaansa.Vaellan vain kohti tuntematonta.Pelottaa.Ehkä pelkäänkin enemmän elämää kuin kuolemaa,jota kohti kurotan kättäni.Haluaisin tuntea,millaista on elää ja rakastaa.Kyllä minä joskus osasin rakastaa.Mutta nyt kun sydämeni ympärille on kietoutunut paksu piikkilanka kuori,ei se enää uskalla rakastaa,peläten,että se rikotaan jälleen.Sydän säröillä,sielu sirpaleina,yritän jaksaa,vaikka väsyttää.Haluaisin vain nukahtaa,en koskaan heräisi,mutta pakko jaksaa.Vähän vaan.Edes ihan vähän matkaa.Edes huomiseen!!