IRC-Galleria

Mulla taitaa olla galtsulainen jolle olen pelkkä booty call, eräänlainen Dollsi...

http://en.wikipedia.org/wiki/Booty_call

Hän aina tekstaa mulle vain humalassa. Oiskohan kolmesti käynyt puolen vuoden sisällä. "Moimisoot?" "Mäoon täs baaris ja tuli mieleen et missäköhän sä oot...."

SaiskoMukaSulta-viesteihinsä vastaan yleensä suht neutraalilla sävyllä. Tai sellasella josta ei käy kovin selkeesti ilmi mitä mieltä olenkaan.

Muutenhan ei olla oltu juurikaan yhteydessä kuin noina juomailtoinaan. Erittäin järkevää. Imartelee sikana kun minuun voidaan olla yhteydessä vain yli 1,2 promillen känässä. Nam.

http://en.wikipedia.org/wiki/Drunk_dialing

Hah, tässä sitä taas ootellaan sitä "sorge, en enää häirihe sua" -viestiä... Joo, etpä varmaan.

Miksi ei vois heruttaa niitä keitä on siellä baarissa? Miksi ottaa yhteyttä sellaseen kenet jo tuntee ja kenen numero ja meseosote on jo hallussa? Jos sellaselta haluaa jotain niin miksei vaan istus koneelle ja jois vähä kossua ja sitte tekstais/mesettäs? Ei ole järkeä mennä baariin heruttamaan jotakuta kuka sulla on Mesessäs. Etenkin kun se joku on ihan vaan kotosalla.

Baarissa pitäs heruttaa niitä keitä on ympärillä. Ja jos ei ole ketään niin pitää kävellä ympäriinsä. Ja jos ei näy ketään niin olet väärässä baarissa. Tai liian aikaisin, jolloin voi vähän odotella vielä. Tai jutella kavereiden kanssa säästä 2 tuntia.

"Pöllön silmät sijaitsevat suoraan eteenpäin, mutta pöllö pystyy kääntämään päätään salamannopeasti lähes 360 astetta."

Eikö olisi nopeampaa ja helpompaa vain katsoa suoraan eteenpäin. No, onhan se melko coolia brassailla. Mäpä osaan hirmu salamanäkisti kääntää päätäni 363 astetta (öh, tavallaan..). Mutta en Y-akselin suuntaisesti koska silloinhan pääni menisi rintalastani ja selkärankani lävitse. Koskisiko se enemmän turpaan vai ruhoon?

Kiitos Wikipedia näistä ajatuksista jotka minuun annoit.

Portterin kanssa
multivitatabletti.
On uusi vuosi.

Heitin noppia,
tuhat kertaa, join kahvin.
Sitten lähdimme.

Vaatteet ja panot
vaihtelee, sitä se on:
Sinkkuelämää.

Jos vain sattuisin
Ajan Suoneen minusta
tulisi Kamaa.

Maanantai, ööh ööh,
mitä tästäkin tulee.
ööh ööh ööh ööh ööh

Paperiviillon
saan nilkkaani kun yöllä
kuselle pomppaan.

Tänään Valaistuin:
keksin Mysteeriäänen
- sälekaihtimet!

Pinkki klemmari.
Mitä se tekee täällä.
Kenelle kuulunut?

Kunpa osaisin
vielä sinua edes
vähän kaivata.

Heitän homeisen
kinkun pakastimeen ja
unohdan joulun.

Nissan Sunnyä
kaunis blondi rapsuttaa.
Mieleeni jää hän.

Haaveillani vain
kilometrin pituiset
siivet. Ei päätä.

Sade harjailee
ikkunoita, pihoja.
Säädän äänet pois.

Unelmoin että
euroviisukarsinnat
katsot kanssani.

Tuoretta lunta
joen pinnalla, tai jään.
Kelluen? Maaten?

Tekevät työtä,
juovat viinaa, ja ovat
yksinäisiä.

Vitun naapuri!
Äänekäs kuin traktori,
paskemmat jutut.

Viikonloppuna
varpajaiset. Googletan
mitä tarkoittaa.

Turhaan yritin
minun tunteista sinuun
tehdä haikua.

Kirkko sumussa
työpaikkani edessä.
Kellot. Perjantai.

Tunti saunassa.
Vain yksi haiku - tavut
alkoi vittuilla.

Teen maihareilla
pihan lumeen hymiön
ja lähden Alkoon.

Näin Sandelsin pään
lipuvan palaverin
aikana ohi.

Sälekaihdinten
lomasta työnohjauksen
aikana Sandels.

Rekan kyljessä
valtaisa kikkarapää.
Olutenkeli.

Puheen solinan
ylittää Sandelsin pää.
Katseeni seuraa.

Oli niin tylsää
kunnes sotaherran pää
alkoi tuijottaa.

Jos inspiroituu
palaverissa, tuskin
on juuri huolta.

Aina kun pani
naista, mies kuvitteli
olevansa Style.

Liljasuitsuke
haisee Kalpan peliltä.
Mitä tämä on?!

Olo kuin jossain
limudiskossa. Vittu.
Irc-galleria.

Emme lentäneet
aurinkoon, nousimme vaan
portaita puistoon.

Kirjelaatikon
yllä käsine yksin,
yössä jäätyen.

Isoin unelma:
että joku näkisi
minussa minut.

Monet tyytyy jos
suhde enempi lihaa
kuin Fleshlight(tm):ssä.

Miten kaunista,
tiskialtaaseen kaataa
viimeiset kahvit.

Nukke pinkissä
kopiokoneen päällä.
En keksi mitään.

Kiitos kun pompit
televisiossani,
alaston nainen.

Tänään maistelin
ensimmäiset Irene
Partasen pizzat.

Tänään huomasin:
peukalonihan on kuin
minimaatuska.

Niin huojentavaa
antaa paperin olla,
hypätä sänkyyn.

Luin Pelimiehen
loppuun, mutta sinä jäät
päällimmäiseksi.

Punainen aukko,
se olen, sinut tahdon
nielaista pian.

Hänen kanssaan
pitkin sateenkaaria
hetken käppäilin.

En pääse nettiin.
Vasta se saa kuulemaan
sekuntisykkeen.

Unelmat ovat
kissanpentuja, ethän
teemumäkeile.

Linja-auto kuin
saaliiksi jäänyt sutii
ylös mäkeä.

Hauskimmat vitsit
mitä tiedän on minun
omat unelmat.

Popcorn per luoti.
Sellainen on Hollywood.
Jengii delaileezzzZZZ...

Tänään sen päätin:
karkauspäivänä tahdon
rakastua sinuun.

On taas maanantai.
Tyhjät hampurilaisboksit
teiden poskilla.

Se ei olisi
minä jos ei sinua
niin rakastaisi.

Suoltaisin näitä
keskitysleirilläkin.
Olisi hubaa.

Tarraan kaupassa
kaikkiin hedelmiin, on niin
ikävä sinuun.

Rekka heitä vie.
Useimmat vain tuijottaa
pelleretkuissa.

"Rakkaus"... Onko kuin
kaukoputkimaisema
meidän saarelle.

Jokainen hetki
on vaihe elämässä.
Vaikkei uskoisi.

Mustikkapiiraan
ostin hymyillen jälkeen
meidän treffien.

Sinut huomasin
ja sisälläni rakkaus
vihelsi pilliin.

Iltapäivä ja
vuori aivastuksia
sen sydämessä.

Unelma: että
voisi tuntea jonkun
kanssa että ME!

Tajunnanruoho
sormiesi hyväilyn
alla värehtii.

Monen tunnelin
halki saavun luoksesi
Karkauspäivänä.

Haiku, eräässä
maailmankaikkeudessa
uusi pisara.

Korvat läiskyvät
toisiinsa, kevätaamu
valkenee hiljaa.

Ilahdun. Kello
kaksi minsaa vähemmän
kuin ensin katsoin.

Tipuit kuin kissa
kuumalta taivaalta ja
istuit pöytääni.

Sydämeni kuin
veteen heitetty leipä
juhannuksena.

Sataa niin lujaa
kuin katu voisi syödä
tuon muovipussin.

Torin pintoja
kevät jedimiekoillaan
puhtaaksi siuhkii.

Ajatus että
olet täällä jossakin
saa lumoutumaan.

Kynä pursuilee
syntymäni hetkellä
sinä-runoja.

Naulaan roikkumaan
oma maalaus kuin talja.
Kaadettu tunne.

Post it -lappujen
liimassa taskujeni
sormenjälkiä.

Kurkun siipale
kahvinporojen päällä.
Kuin zombien pää.

On kevät eli
Michael Douglasin syke
koittaa minussa.

Kissanruokia
sadan kaakelin verran.
Mietin Afrikkaa.

Kaikki minulle
niin ladattua. Joskus
vain tyhjyydellä.

Mietin runoa.
Joku meinaa pöräyttää
mopolla päälle.

Maailma on kuin
yksi vitun iso Sims
potenssiin huh-huh.

Purtavat kumit
hankin, kassatytölle
sentit nöyhtineen.

Pitkäperjantai,
krapula, vaahtokarkit
silmillä lepään.

Heti kun äiti
rymistelee onnistun
vihdoin nukkua.

Boltsit pelissä
Classic-Erän jälkeen ei
tunnu niin miltään.

Sinä olet se
joka krapulapäivän
on mielessäni.

Yön ainoastaan
mietin kuolemaa ja nyt
ostan sukkia.

Ja viikonloppu
- innostaudun laittamaan
takin hengariin.

Haikun tavutus.
Viisi seitsemän viisi.
Niin helppoa.

Jyrki jos kuka
näkee keisarin kaikki
vaatteettomuudet.

Kauniisti pyörii
seitsentoista-vuotiaan
perse keväässä.

Odotin että
alkaisi rakkaus mutta
tapahtui sakkaus.

Itsetuntoni
hytkää tägeistä joita
Facebookissa saan.

Vessapaperin
onnettomat sydämet
pitsibraillea.

Meitä ei tehty
koneita varten, mutta
siltä näyttäisi.

Teen John Lennonit:
viikko peittojen alla,
flunssa Ononain.

Haikuja alkaa
taas tulla, siitä tiedän:
flunssa sillassa.

Näyteikkunan
kirkkaat nuket, edessään
harmaan vankeja.

Oman naiseni
tunnistan rankkasateen
halki hymystä.

Olen boheemi.
Vetelen yskänlääkkeet
putelin suusta.

Desinmitta jo
käytössä, joten tule
tiskaamaan pian.

Tarakan varjo
aamulla tosi kaunis
pubin seinällä.

Haluan olla
vartalosi connoisseur
vappuun mennessä.

Shift-näppäimellä
lepää nenäkarvani.
Sipautan piiloon.

Halaan tyynyä.
Kuvittelen sinuksi.
Hyi, höllyy liikaa.

Räkänokare
kuin alienrusina.
Ei, en kuvannut.

Kevät selailee
ohjepumaskaa. Väsyy.
Nähnyt niin paljon.

Mieluummin olen
oma itse ja yksin
kuin suosittu muu.

Mietin haikua
samalla kun ihailen
hauiksiani.

Muste paperilla,
yksi tapa hengittää,
olla maailmaa.

Neekerinpusun
tinapaperista tein
sinulle jotain.

Kaiken parhaan taas
haikuihini talletin,
sinua varten.

Uskomatonta.
Siitä on vasta vuosi.
Sinusta. Meistä.

Lasit makoili
tennissukkien päällä
yön, leppoisina.

En usko lainkaan
kotialbumiemme
kylkeytymiseen.

Oikea runo
on tehty sydämeen, ei
Upojen oviin.

Kiinnostaa nainen
joka on täynnä häntä
omaa itseään.

Kirjaston kirja
jätettynä lepäämään
mahallaan pöytään.

Kinkkuruisleipää
aloin syödä kun kuulin
Tapion kuolleen.

Vappuna katu
haisee muurahaisilta.
Riisun käsineet.

Toukokuu vaihtuu
jakaessamme sohvan.
Kaulassani lei.

Vappupäivänä
linja-auton äänessä
kesän jylinää.

"Palvelun rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä valokuviaan ja kommunikoida keskenään lukuisin eri tavoin."

Ne lukuisat eri tavat kommunikoida keskenään:

- kommentoida yhteisöä
- kommentoida kuvaa
- kommentoida kuvaa privana (vaatii maksullisen VIP-käyttäjyyden)

Jipii! Mahtavan monipuolinen sivusto.

"Käyttäjien keski-ikä on 20 vuotta. Käyttäjistä 60% on täysi-ikäisiä."

Vieraskirjani sanoo kuitenkin ihan muuta.

Edelliset vierailijat ovat 12, 13, 16, 16, ja 17v. Ja niistä joilla ikä ei näy, ovat kuvan perusteella 13-18v. Useinhan sen näkee jo nikistä. Kuka itseään kunnioittava täysi-ikäinen käyttää nikissään merkkejä kuten ^, ], |, ~ jne, tai kirjoittaa sen NäInnnn [toisaalta munkin nikki olisi noin kirjoitettu mutta kun se katkeaa jo ekan kirjaimen kohdalta - ja se päättyisi }}}}}-tulvakadenssiin].

Muutenkin kokemus näyttää siltä että enintään 20% vieraskirjani väestä on täysi-ikäisiä eli yli 18v.

Eli joko Irc-gallerian etusivu valehtelee, täysi-ikäiset käyvät täällä vain harvoin, tai vain kavereidensa sivuilla, kun taas teinipellet tykkää vakoilla vaikka keitä, jopa minua. Tai vain harvalla yli 18-vuotiaalla on vieraskirja käytössä.

Prosenteista voi laskea että täysi-ikäiset ovat joko 6 kertaa vähemmän aktiivisia, tai heillä on 6 kertaa todennäköisimmin vieraskirja ei-käytössä.

Mutta kuitenkin melko ihmeellistä. Voisi luulla että kun olen enimmäkseen yhteisöissä joiden luulisi kiinnostavan vain yli 20-vuotiaita että sitä kautta vieraskirjassani olisi samaa ikäjakaumaa.

Tai sitten yläastelaisista on hauska kokeilla kuka löytyy jos laitaa tohon nimimerkki-kohtaan jonkun yksittäisen kirjaimen.

Oletko koskaan miettinyt, että jos kukaan ei ikinä ois alkanu jutella tuntemattomalle, niin kellään ei ois kavereita tai ystäviä tai parisuhteita. Ois vain omat sukulaiset, nam nam.

En ole samassa koulussa kuin sinä, en asu kanssasi samassa talossa, en ole serkkusi x-säädön bändikaverin puolitutun pikkuserkun x-työkaveri (tai ehkä olenkin, todennäköisyydellä yksi miljardista), emme törmänneet baarissa niin että tuopit läiskähti parin pisaran verran kauluksille, tai torilla niin että rommirusinajätskilorot tyrskähti hiuksiin. Tuskin olemme koskaan kävelleet toistemme ohi, tai samalla kadulla edes kahden tunnin erolla, tuskin olemme koskaan olleet edes 5 kilometrin säteellä toisistamme. Paitsi jos asut Helsingissä, siellä kyllä käyn usein, mutta, puolisen miljoonaa muutakin on samalla ollut sen 5km säteen sisällä. Tai jos asut 5km päässä junaradasta, niin silloin ehkä myös, olen käynyt monessa Suomen kaupungissa junalla.

Mutta kuitenkin. Tuskin olet koskaan kuullut minusta mitään. Nähnyt minua laisinkaan yhtään missään. Havainnut minua mitenkään koskaan. Se oli joskus melko lähellä, välissämme oli ehkä vain 7 betoniseinää ja 2523 autoa ja 16237 ihmistä. Parhaimmillaan suurinpiirtein noin. Ja kun astuin sen jonkun luota ulos ovesta jonka luona olin Helsingissä käymässä, ehkä sinä juuri silloin astuit siellä 4,1 kilometrin päässä sisälle ruokakauppaan. Jonka seinät olivat ehkä tiilistä, joten ehkä silloin oli se kliimaksi, ihan pian sen jälkeen kuljit jo eri suuntaan kuin minä koska aloit suunnata pullahyllyä kohti. Siwan suunnittelija oli julma - olisimme voineet olla parhaimmillaan 3-4 metriä lähempänä toisiamme, 4121 metrin päässä toisistamme. Se on minun askelilla noin 4672 askelen verran, tai ei noin vaan tarkalleen, paitsi jos olen humalassa. Ja jos olisinkin ollut pullaostoksilla juuri siinä kaupassa juuri silloin, ja jos olisin osannut oikeat sanat, katseet, teot, eleet, ja sinäkin myös, niin jatkossa olisin ottaessani 4672 askelta johonkin suuntaan voinut ajatella monta hyvää asiaa sinusta.

Se kaikki jäi kuitenkin melko kaukaiseksi asiaksi silloin. Ja sekin "silloin" on vain hyvin teoreettinen käsite, hajanainen teoria.

Niin, ehkä se meni jotenkin noin, tai ehkä ei, se saattoi mennä vaikka miten, variaatioita löytyisi miljoonittain. Ehkä se on mennyt kymmeniä tai tuhansia kertoja jotenkin. Mikä on ollut se lähin hetki ja tapahtuma? Olemmeko joskus olleet jopa samassa hississä? No todennäköisyys on pieni, menen hyvin harvoin hissillä minnekään, edellinen kerta mitä muistan, ja silloin kyydissä oli toinenkin ihminen, on puolitoista vuotta sitten syksyllä. Hänellä oli oranssilapainen sählymaila, en muista hänestä enää mitään muuta.

Et ollut hän? Ei se mitään. Olit joku muu, joskus jossain, missä sitten olitkin. Varmasti jossain olit joku. Eikä sillä kai niin väliä että kuka tarkalleen missäkin.

Nyt olet kuitenkin siinä. Tässä. Et ole koskaan aiemmin ollut tässä. Täällä. TÄÄLLÄ. Ja tuo tuossa olisi vielä isompi jos voisi. Se olisi monitorin kokoinen, huoneen kokoinen, asunnon kokoinen, talon kokoinen, korttelin kokoinen. Ei se voi olla, mutta ehkä se riittää. Ehkä se silti täyttää tajuntasi ja mielesi ja jyskyttää siihen. Here. Här. Hier. Ici. εδώ. Qui. здесь. Aqui. Kaikkea et tajua, mutta tiedät silti. Tajuat eniten suomea, koska olet suomalainen. Niin minäkin olen. 5 304 833 meitä on, Wikipedian mukaan. Uskotaan sitä. Noista 5 304 831 ei ole sinä eikä minä. 2 on. Toinen niistä on minä. Ja sinä olet niistä toinen.

Ja vähän sama täällä, tummansinisellä sivustolla. 478 599 tunnusta; 1 minä - 1 sinä.

Niin, sitä ennen kaikkea olen sinulle. Hyvin todennäköisesti ensimmäistä kertaa mitään. Nyt sentään jotain. Mitä? Joku tällä www-sivustolla jonka profiilin kohdalle päädyit, askel kerrallaan, sivu kerrallaan, hiiren liike kerrallaan, kahvin ryystö kerrallaan, klikkaus kerrallaan. Mitään et osannut arvata tai odottaa. Ensin kaikki oli niin rauhallista ja verkkaista, ja sitten bittivyöry lähti liikkeelle ja otti sinut mukaansa. Minne se vie sinua? Mikä sinua odottaa?

99,9% kohdalla se voi ja saa jäädä tähän. Parilla hiirieleellä Combat Strikeen tai Wowiin tai Demiin tai kone kiinni ja Salkkareita seuraamaan, ei se mitään, parempi niin. Salkkarit kaihoaa katsojia, kanava hinkuu mainostuloja, mainostajat tahtovat mainostaa mihin hintaan vaan. Ja nettiklaanit kaipaavat yksiä miehiä. Hyvä näin.

Sitten on aina jäljellä se niin kiehtova 0,1%. Yksi tuhannesta. Wou. Kuulostaa niin... Mahtipontiselta ja lupaavalta. Mutta jos oikeasti otettaisi vaikka 0,1% suomalaisista, eli 5305 suomalaista, ja katsottais miten hyvä jääkiekonpelaaja tai balettitanssija se 5305:ksi paras on, niin ei se olisi kovin hyvä. Se voisi olla jopa hyvin surkea. Nopealla päässälaskulla päättelen että jääkiekon ollessa kyseessä se olisi vitos- tai kutosdivarin pelaaja. Vaikka en kyllä tiedä onko olemassa edes nelosdivaria.

Tänne asti pääsimme tässä kirjeessä, ja missä me tällä hetkellä olemme. Voi olla että tämä on tämän kirjeen sinulle, tuntematon, viimeinen paragrafi eli kappale. Minusta vähän tuntuu että niin se on, vaikka tähän ei mitään järkevää lopetustakaan enää oikein taida tulla. Mutta antaa sen olla niin, ei kaiken tarvitse aina mennä maailman juhlavimmin ja täydellisesti. Rentous on myös hyvä juttu. Ja niitähän on paljon monia muitakin. Tänään pidin erityisesti isoista räntähiutaleista jotka vähän kuin kaappasivat koko naaman. Myös flunssani hellitti ihan yhtäkkiä mikä oli upean huikeaa. Ja myös se että nyt suht tyytyväisenä tallustan keittämään itselleni kahvia. Sen kanssa minulla on lattialla monta päivää maannutta mustikkakaakkua, se on kaikesta huolimatta vielä ihan hyvänä, se ei luovuta ja mene pilalle, se haluaa suuhuni vaikka mikä olisi.

lämmöllä sinun,
K

Se oli keskiviikko, viime keskiviikko.

1) Laittelin tänne tiistai-iltana rutkasti iltalehdentakakansi-ohjelmatieto+tussi-runoja. Poiki ja varsoi yhden kommentin. Tod näk sukulaiselta, ehkä kovin läheltäkin. Ja koko asiaa edes kysyin häneltä vain koska oli samalta suunnalta kuin isäni ja sama sukunimi, ja kävikin ilmi että on äitini puolelta sukua. Tuo sukunimi on 1026:lla; suomalaisia on 5305919 -> todennäköisyys siis 1/5172.

2) Aattelin laittaa randomilla jollekin Kuopion 22-23-vuotiaalle että "millo nähään?". Arvonta tuotti sellasen jonka oletuskuvassa on mies ja nainen. Se oli sitten miehen profiili, enkä uskaltanut. Päätin sitten että laitan katsomatta. No meni vain kaverin x-avovaimolle sitten se. 825 täällä on Kuopion 22-23v profiileita. Tossa vaiheessa olin juonut 1,5 desiä Olvin ykkösolutta. Tuskin muuten tuollaisia ideoita saisin.

3) Aattelin heitellä olutpullon korkkia. Että olisiko se kuin kolikko - tulisi kruuna ja klaava yhtä usein. Aluksi näyttikin siltä, 4-4. Sitten Logo-puoli aloitti hirveän putken. 12 peräkkäin sitä! Näytti siltä että se on selkeästi painotettu putoamaan logo ylöspäin. Ajattelin kuitenkin heittää sata kertaa niin tulee eksakti tulos. 50-50 päättyi. Todennäköisyys että saa 11 kertaa putkeen kruunan on 1/2096. Sadan heiton putkessa hieman todennäköisempi, tai ehkä noin 100 kertaa todennäköisempi.

4) MySpacessa olin saanut edellisen reilun vuoden aikana keskimäärin 0,22 kaveripyyntöä per päivä (ja tossa on vielä mukana muutama [4-6] pornosivujensa spämmittäjä). Keskiviikkona sain kuitenkin 23,5 tunnin aikana 7. Enkä tietääkseni ollut tehnyt mitään erikoista, tietääkseni en muuta kuin loggautumisen tuolloin ja tiistaina myös. Jos on saanut keskimäärin 0,22 kaveripyyntöä per päivä, sehän on sama kuin olisi 22% todennäköisyys saada kunakin päivänä kaveripyyntö. Tästä voi laskea että kaveripyyntö 7 peräkkäisenä päivänä olisi 0,01133% todennäköisyys. Eli 1/8826, eli tapahtuis kerran reilussa 24 vuodessa. Miten sitten sen kanssa että ne 7 tulee kaikki saman päivän sisällä..? Sitä en osaa laskea. Kai sen jotenkin niin voisi laskea että kunakin päivänä on 10 kpl 2,2% todennäköisyydellä voittavaa arpaa, joista 7 osuu. Tai 20 kpl 1,1% arpaa, joista 7 osuu..?!

Eli kertaus:
saman päivän aikana tapahtui 4 asiaa jotka tuntuivat epätodennäköisiltä sattumuksilta, kertoimet olivat: 1/5172, 1/825, 1/2096 ja 1/8826.

Mutta eipä siinä vielä mitään, tietäisittepä mitä torstaina tapahtui.

Eikä se ole sitä että join 4 pulloa ykkösolutta sammumatta vaan ihan jotain muuta.

ps: syksyllä heitin 50 sentin kolikon niin että pysähtyi kyljelleen

Johan tärähti..!!11... Alko mainostaa Irc-galleriassa. Alko. Al-ko. A l k o. Oy Alko Ab. Ooyy Alko Aabee. Huh Huh. Alko... Alko........ Al, ko. Alko. ALKO½!!!1

Testaa olisiko sinusta Alkon asiakkaaksi... Tunnetko Sorbuksen... Testaa miten Paris Hilton olet... Millainen olet krapulassa...

Tässäpä omaa tulkintaa yhdestä runostani jonka vähän ennen joulua tekaisin.

Runo keskellä yötä

iqLwrYcsfÄoGhfSt
---UMxrIkÖacJnL

---

gHmiNjäH

---

raK

---

a

---

Stan

---

fsINuqAb
----kOcSnZeiFmUj
WpajRiyVhngDwAh

Runon nimi siis on tuo "Runo keskellä yötä". Mistä runo kertoo? Kuka teki runon, ja kenelle. Mitä runo kuvastaa? Hakkaako joku humalassa näppäimistöä yrittäen kirjoittaa "minä rakastan sinua"?

No. Ajattelin tuota tehdessäni että se on yritys sanoa jotenkin tuoreesti se suurin klisee mitä maailmassa on. Samalla kuvailen sitä miten suu hapuilee, kerää rohkeutta, sanoakseen ne sanat.

Nuo viivat on tuossa vain koska välilyönnit ei näkyisi, siis kirjaimet tulisi rivin alkuun. Ja tarkoitukseni on että kirjaimet muodostavat tiimalasin muodon.

"rakastan" on juuri tiimalasin keskiössä, kolmelle riville jaettuna. Ihan keskimmäisimpänä a, eli aakkosten ensimmäinen kirjain. Alfa. Alku. Suomen kielen rakastan/rakastaa-sanat ovat siitä kauniita että niissä se a, eli alku toistuu. Toisin kuin love, älskar, jetaime jne. Alku toistuu. Eli uudistumista tapahtuu. Rakkaus ei jähmety fossiiliksi vaan pysyy tuoreena, pulppuaa lisää ja lisää ehtymättömästä alkulähteen runsAudensArvestA plup plup plup...

Runon voisi miettiä olevan myös x:n muodossa. Mitä x merkitsee länsimaisessa kulttuurissa, tai ehkä muuallakin? Jotain mennyttä, entistä. X-rakkaus, x-vaimo jne. Toisaalta myös aarteet merkitään x:llä, ainakin merirosvoelokuvissa. Ja sitten on porno, eli xxx. X:n voisi ajatella myös kuvaavan kahden viivan kohtauspaikkaa. Kaksi viivaa jotka ovat päällekkäin, siitähän X muodostuu.

Kuvastaako runo sitä että rakkaus on kokonaisvaltaista? Runossa on käytössä kaikki aakkosten 29 kirjainta. Minä rakastan sinua -lausahduksessa olisi käytössä vain: a, i, k, m, n, r, s, t, u, ä. Eli 10 kirjainta.

Se että sanat ovat sitä selvempiä mitä keskemmäs mennään, voisi ajatella kuvastavan sitä miten rakkaus saa näkemään asiat tarkemmin ja selkeämmin. Toisaalta se että runo on tiimalasin muodossa voisi ajatella kuvastavan sitä että joku näkee selkeästi että rakkauden hiekanjyvät valuu jatkuvasti alas.

Ennen kuin sanat on selkeitä on sekamelskaa, näin myös selkeiden sanojen jälkeen. Kuvastaako tämä että maailma koetaan sekamelskana silloin kun siitä puuttuu se ketä rakastaa?

Selkeitä ja konkreettisia vastauksia ei ole. Ei tässä runossa. En tehnyt sitä kenellekään tietylle tai kenestäkään tietystä. Mietin vain miten voisin nuo sanat jotenkin tuoreesti sanoa, vaikkei olekaan ketään kenelle ne sanoa. No, sanoin ne paperille, ja sitten muutaman päivän päästä näppäimistölle, ja muutaman viikon päästä netille, ja tänne, ja tämän vilkaisijoille, ja onhan sekin jo jotain.

Hyvin yksinkertainen runo, hyvin yksinkertainen idea ja toteutus, mutta sisällöstä voi silti löytää vaikka mitä. Jos vaan tarkentaa katsetta ja mieltä siihen, eikä vain hutaisemalla lue ja sitten karkaa jonnekin tositv:n ääreen.

Sellaisia useimmat runot ovat. Eivät kertakäyttöpopcornia, vaan jotain mitä voi ja kannattaa miettiä puoli tuntia, tai tunti tai vaikka koko ilta. Labyrintti jota voi lähteä samoilemaan ja katsoa mitä tulee vastaan.

Toisaalta, 95% ihmisistä ei ole juuri lukenut runoja lainkaan, ja usein he näkevät runoissa vain panssarioven tai tiiliseinän. Jossa ehkä lukee jotain kuten "se-kun-A:n-kääntää-ylösalaisin-ja-ottaa-keskiviivan-pois-kirjain-sana" tai "black sabbath", sitten he lukevat sen, ja kääntyvät ja jatkavat matkaansa.

Ja netissä tämä vielä korostuu. Hektistä linkkien klikkailua, Back-nappula-rumbaa, jossa harvoin tulee syvennyttyä mihinkään. Koomassa vaan satoja sivuja ja kuvia tunnissa selataan.

Olisi hyvin eri asia saada postissa kirje jossa on käsinkirjoitettuna (tai edes varpailla tai nenillä) tuo runo. Vaikka sisältö tosiaan olisi ihan sama, kokemus olisi niin erilainen. Silloin sitä miettisi. Mitä se tarkoittaa, keneltä se on, mitä se yrittää. Se voisi olla kirjoitettuna äkkiä huulipunalla tikkukirjaimin Suomen kartalle, tai huolellisesti tekstaten lyijykynällä vaaleanpunaiselle viivoitetulle kirjepaperille - mutta mitä nämä on ja miten.. (Kaikilla aivan samoin. Samaa fonttia, saman kokoisena, samanlaiseen taustaan. Onko tätä lausetta kirjoitettu minuutti, vai 16 sekuntia, vai hioinko tätä 11 minuuttia 21 sekuntia, etpä sitä voi juuri mistään päätellä.) Se olisi isolla todennäköisyydellä kiinnostavinta mitä sille ihmiselle sinä päivänä tapahtuisi. Mutta näin netissä, 100 000 ihmistä jos näkisi tuon, tuskin kellekään tuo jäisi päivän kohokohdaksi.

Netti ja maailma on eri asioita. Ja se on vain erittäin hyvä asia.

No niin, siinäpä hiukan p-sananjauhantaa yhdestä kökkörunosta. Hauskaa iltaa kaikille, alan juomaan kahvia ja katsomaan telkkarin viihdetarjoilua.

Yritin katsoa MTV3:lta tulevaa I, Robotia, mutta ei tullut mitään. Juuri sellainen mikä sopii tuolta kanavalta tulevaksi, eli aivotonta muka-tyylikästä ja jänzgää teinixhollywoodmättöä (taustalla tietenkin melkein koko ajan jotain kapellimestarimusaa jotta tietäisi mitä pitäisi tuntea missäkin kohtaa [TA-DAA: Amazing Race anyone?!!]).

Mietin että tosi vähän olen tainnut Kolmoselta mitään katsoa. Tarkistin Excelistä ja niin se onkin.

Sain digiboksin vuosi sitten 13.3, eli 370 päivää sitten. Tässä ajassa olen katsonut 178 elokuvaa (22 mustavalkeita, 56 ei-usalaisia, genreistä eniten draamaa eli 59 - vähiten länkkäreitä 6, scifiä 5, dokumentteja 2, musikaaleja 1, fantasiaa ja piirrettyjä 0). Joista 51 DVD:ltä (edellinen 26.12, eli on hiukan taukoa pitänyt) ja 1 VHS:ltä. Televisiosta siis 126 elokuvaa, elokuvateattereissahan en juuri käy (no about kerran vuodessa, edellinen oli Marie Antoinette 16.11.06 taisi olla).

TV:stä katselemieni määrät:
1 - 16
2 - 15
3 - 13
4 - 32
Yle Teema - 35
FST - 6
SUB - 7
CANAL - 2

Canal näkyi vain yhden illan ilmaiseksi. Tulipahan katsottua elokuva tavutuskilpailusta, mukana Richard Geren hikoilevat ohimot katsomossa. Taitaa olla Usassa suositumpi kisamuoto kuin Suomessa saappaanheitto. Extroordinäry.

Eli kyllähän pääkanavista vähiten on tullut Kolmosen elokuvia katseltua. Ja esim tällä viikolla tulee Kolmoselta 8 elokuvaa ja Ykköseltä 4. Eli Kolmosen elokuvista tulee katseltua about 3%, ja Ykköseltä 8%.

Vaikka, kyllä Kolmoseltakin hyviä tulee. Ja tulee. Ja tulee, ja tulee. Tulee. Tulee... Mutta kun ne hyvät on jo melkein kaikki katsonut ja sitten niitä tulee uusintana, uusintana, tulee, tulee, tulemistaan tulee tulemasta päästyään.

Ja tähän kun vielä laskisi mukaan ne jotka on digiboksiin tallennettu odottamaan katselua niin ero olisi vielä selkeämpi.

1 - 3
2 - 1
3 - 0
4 - 1
Yle Teema - 24
SUB - 3
FST - 2

Ja onneksi DVD:itäkin on katsomatta vain jotain 250 niin ei tule myöskään ensi viikonlopusta pelkkää baariörinöintiä.

Teemalla "Naiset on niille joilta puuttuu tallentava digiboksi".