IRC-Galleria

Sanni oli jäänyt pienenä orvoksi ja mummo oli kasvattanut hänet pienessä pohjoisessa maaseutupitäjässä herran nuhteessa. Virikkeet oli harvassa, mustavalkoinen televisio mummolla sentään oli, mutta siitäkin katsottiin lähinnä jumalanpalvelukset ja uutiset. Kun Sanni täytti 18, hän pääsi ensi kertaa näkemään maailmaa äitivainaansa sisaren luo pääkaupunkiin. Mummo tuhersi itkua ja antoi tytölle viimeiset evästykset matkalle. "Muista sitten varoa miehiä, heihin ei ole luottamista! Äläkä vaan mene kenenkään vieraan kyytiin", mummo varoitti.

Sanni odotti bussia pysäkillä pitkään, mutta sitä ei vain kuulunut ja kaiken lisäksi alkoi vielä sataa ripsautella. Noin tunnin päästä Yleisradion huoltoauto pysähtyi pysäkin luo ja mies työnsi päänsä ulos sivuikkunasta. "Kelpaakos tytölle kyyti? Olemme olleet kaksi viikkoa laittamassa digivalmiuksia kuntoon Lapissa ja nyt palailemassa Helsinkiin." Sanni muisti mummon varoitukset miehistä ja vieraista kyydeistä, mutta uskoi vakaasti, etteivät aamuhartaudet lähettävän TV-yhtiön miehet voisi olla pahoja. Niinpä hän suostui tarjoukseen ja hyppäsi YLE:n miesten kyytiin.

Ei aikaakaan, kun eräs miehistä halusi näyttää Sannille jotain pakettiauton peräosassa. Kun he olivat siellä, mies avasi vetoketjun housuistaan ja otti kalunsa esiin. "Tiedät varmaan, mikä tämä on?", hän kysyi. "En!", tyttö kiisti hämmästyneenä. "Täytyyhän sinun tietää!", mies intti. "Enkä!", Sanni sanoi ponnekkaasti. "No mietihän nyt, tiedät takuulla, mitä tällä tehdään!", mies sanoi kanki juhlakuntoon kohonneena. "Juu, luulisin niin", tyttö myönsi vaisusti. "No, ryhdy sitten hommiin!", mies kehotti. Sanni teki työtä käskettyä, otti kalun käteensä, vei sen huulilleen, avasi suunsa ja lausui arasti: "Terveisiä mummolle..."