IRC-Galleria

Varustautumiskierre on alkanut. Nyt minulla on dyykkikeppi; käsivarren verran lisää pituutta jätesäkkien kurkottamiseen. Viime reissulla havaitsin kuinka kiusallisen riittämättömästi taskut palvelevat erilaisten pikkutavaroiden, kuten käsineiden, muovihanskojen, valon ym. väliaikaissäilöinä. Nyt toivon löytäväni mukavaa kangasta päästäkseni suunnittelemaan dyykkikassin. Mutta sen voi tehdä vain dyykatusta kankaasta - tietenkin. ;)

28.1. ryhmä K,U&J suoritti pienen dyykkipartioinnin melko läheiseen hieman isompaan ravitsemusliikkeeseen. Tuloksena oli mainio saalis klementiinejä, banaaneja, tomaatteja, paprikoita, päärynöitä sekä omenoita ja kurkku. Koeajoin sitten uuden silikonivuokani ja tein omena-päärynäpiirakkaa seuraavan omenapiirakan reseptillä (käytin päärynöitä noin kaksi ja puoli keskikokoista, omenoita muistaakseni kolme):

OMENAPIIRAKKA

Pohja:
150 g voita tai margariinia
2 dl fariinisokeria
1 dl kermaa
2 munaa
5 dl kaurahiutaleita
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
6 isoa omenaa
2 rkl fariinisokeria
2-3 rkl mantelirouhetta tai -lastuja

1. Sekoita fariinisokeri pehmeään rasvaan ja lisää kerma. Sekoita.
2. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen.
3. Sekoita taikinaan kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, joihin on lisätty leivinjauhe.
4. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille tai kahteen pyöreään paistosvuokaan, halkaisija 25 cm.
5. Viipaloi kuoritut omenat pinnalle.
6. Ripottele omenoiden päälle fariinisokeri ja mantelirouhe.
7. Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia.

(Lähde: http://www.niksula.cs.hut.fi/~msairane/reseptit/leivon/omenapii.htm)
[Suosittelen tätä ruokasivustoa lämpimästi kaikille hyvän perusruuan ystäville sekä ylipäätään kaikille heille, jotka pohtivat, mitä nyt nopeasti leipaista tai mitä huomenna syötäisiin.]

Tykkäsin järkyttävän pali tästä, vaikkakin taisi mantelia ja fariinisokeria tulla ripoteltua piirakalle ns. vähän roheemmalla kärellä.

Tuossa välissä taisin tulla ratsanneeksi lähikaupan biojäteastian pariinkin otteeseen, tuloksena klementiinejä, banaaneja ja perunoita, pari tomaattia muistaakseni myös. Löytyi myös roskiin heitetty kaupan muovikori, joka todennäköisesti tulee palvelemaan myös dyykkimatkoilla, vaikkakin sen ergonomia on kyseenalainen, kuten T sai murheekseen tuossa pari päivää sitten todeta.

Kävimme T:n kanssa läpi pari leipomoa sekä kaksi lähikauppaa. Saimme saaliiksi maailman parasta ruisleipää, sekä (yllättäen?) leivoksia. Ja omenakakkua, jollaista en ole koskaan hennonut ostaa, ja joka osoittautui ehkä parhaaksi koskaan maistamakseni leivonnaiseksi. Sekä yhden croisantin. Löytyi myös runsaasti perunoita, kukkakaali sekä muutama appelsiini. Näyttää siltä kuin paras klementiinikausi olisi takanapäin, mutta ehkä maalaan piruja seinille. ;)

Joka tapauksessa toistaiseksi on mennyt hyvin tällä saralla.
Vielä tarvitaan ne kumisaappaat.

Kävin J:n kanssa tekemässä pikku kierroksen, pitäen sisällään kuutisen liikkeen takapihaa. Saaliiksi kertyi allekirjoittaneelle kahdeksan kipaletta possun lehtipihvejä, kahdeksantoista broilerpuikkoa, kaksi kebabhampparia, Pirkka-mansikkajugurtti, bataatti, neljä perunaa, lehtisalaattia, yhdeksän banaania, lahjanarua sekä jätesäkki. J otti mukaansa banaaneja, leipää sekä bullabitkon.


Ravitsemuksellisia ongelmia ei taida lähipäivinä olla tiedossa. Sitä enemmän possucurrya.

On se niin, että silloin tällöin jokainen meistä tarvitsee uuden harrastuksen.

Jos se on henkilökohtaisesti tai yhteiskunnallisesti hyödykäs, niin sitä parempi.
Ja onhan se ollut.

Kevyet dyykkauksen kenttäharjoitukset eilistä edeltävän viikon aikana tuottivat kolmisen kiloa porkkanoita, kymmenisen kiiviä, saman verran tomaatteja ja muutaman sitrushedelmän, sekä pari viipaletta leipää. Ja tertullisen banaaneja. Niin ja avokadoja, jotka ovat aina suuri ilonaihe allekirjoittaneelle.

Eilinen sitten räjäytti potin - tavallaan. Kuutisen kreemitäytteistä munkkia, erilaisia viinereitä, munkkeja ja pullia Luoja tietää kuinka monta. Jopa tummaa ja vaaleaa leipää, ja valkosipulivoipatonkia. Sekä paketillinen Salaneuvos-juustoviipaleita. Osa pullasta on edelleen kuin pari tuntia sitten leivottua. Enemmistö tuotteista vaikuttii muovisäkin sisällä omissa pakattuina omiin mustiin pusseihinsa.

Nyt sitten viuhuu veitsi ja täytyy pakastin. Sekä kuumenee uuni, sillä en malta vastustaa kiusausta tehdä myös vähän kanelikorppuja. Ja tunnen ehkä pientä katumusta; mietin iskikö suuruudenhulluus...

Mutta no, suuruudenhulluuskohtauksia varten on pakastin.