• Aamuinen haaste oli selviytyä ajoissa kirkolle. Mikään ei ole niin noloa kuin kävellä kilpaa morsiamen kanssa kirkon käytävällä. (En ole tehnyt sellaista!)
Piti katsoa isän solmio, äidin korvikset, siskon korut sekä pistää hänelle meikit naamaan. Ja hoitaa itseni kuntoo (suihku, kampaus, meikit, asu, korut, kengät sekä laukun ja muiden tavaroiden pakkaus). Veljeä ei tarvinnut auttaa. Hän viihdytti itseään tapittamalla meidän muiden säntäilyä. Olimme kuulemma erittäin hauskaa katseltavaa. :o
Ja kiistaa tuli tietysti isukin kanssa. Ilmoitti sohvalla lököillessään haluavansa minun siivoavan Rokokoo Act 2-projektin tavarat pois silityslaudan päältä, jotta saisi kauluspaitansa silitettyä - minun hikoillessani kampojen, suihkeiden ja papiljottejen kanssa kylpyhuoneen puolella.
Miehet... kiivaan väittelyn jälkeen hän joutui itse poistaa ne.
• Veikeä Hippipappi toimitti vihkimisen Hakunilan kirkossa.
• Morsian oli siis serkkuni (tai tarkemmin ottaen pikkuserkku).
• Pilasin kaksi n. parin sadan euron arvoista IvanaHelsingin cocktailmekkoa tumman sinisellä luomivärilläni. *ear-shattering cry*
Eka tapaturma huomattiin muutama minuutti ennen kirkkoon lähtöä. ”OMFG! Make Up Storen Crystal Queenit kermanvärisessä miehustassa! Toinen mekko! Toinen mekko! Missä se kullanvärinen mekko on?!”
Toinen taas kotiin tultaessa: ekan mekon vyöhön oli jäänyt väriä, joka oli sitten kulkeutunut seuraavaan vaateparteen, mutta oli pysynyt siihen asti piilossa. TT_TT
• Sulhasen kutsuvieraat täynnä lävistyksiä ja tatskoja. Mielenkiintoista kateltavaa! ;D
• Olin ulkona haukkaamassa happea kun minulle tuli puhumaan joku kalju, minua lyhyempi mies (sulhasen tuttu muualta Suomesta), jolla oli lukuisia lävistyksiä ja jonka nimi ei jäänyt muistiini edes minuutiksi. Alkoi keskustelemaan turkis muhvistani ja kehtasi kutsua sitä ”pissis tyyliseksi”!
(Excuse me?!?! O.O )
*vein pops* Muhvi?! Pissis?! Muhvi?!?!
Siis ymmärränkö tämän oikein? Lävistys/tatska/undergroundhäiskien juttuja ei saa mennä missään tapauksessa kommentoimaan. Muuten saa vihat päälleen ja arvostelija leimataan V***n Suvaitsemattomaksi Paskaksi. *sigh* Olen liian monta kertaa joutunut huomaamaan, että monet ”massasta erottuvat” tyypit ovat paljon suvaitsemattomampia kuin ”massa”, jonka pitää suvaita heitä. Mutta ehkä olen vain tavannut sen kaltaisia ihmisiä!
Ns ”Erilaisia ihmisiä” ei saa arvostella, mutta he saavat haukkua toisia genrensä ulkopuolisia milloin huvittaa pissiksiksi, vaikka siinä väittämässä ei olis minkäänlaista tolkkua. Luulis, että juhlissa osattais käyttäytyä vähän paremmin. *nokka nousee pystyyn*
*another vein pops*
Idiootti ei näköjään pysty tunnistamaan pissistä.... Milloin pissikset ovat kävelleet kaduilla muhvit kädenlämmikkeinä? *hekottaa vedet silmissä mielikuvalle*
Olisin varmasti ollut se tilanteen paskiainen, jos olisin mennyt letkauttamaan takaisin, että ”onkos herralla taas jäänyt teinikapinavaihe päälle? Hmmm?” *hehhehheh* (huom! lävistykset, tatskat ja muut härpäkkeet eivät ole mielestäni aitom. teinikapinointia! don't get me wrong...)
Hymyilin vain säälivästi sekä painokkaasti kehotin häntä toistamaan sanomansa. Ei toistanut. Alkoi vain pälyillä muualle ja pysytteli hiljaa. *smirk* Good boy.
Tyyppi oli kyllä aika hankala tapaus. Tuli samaan aikaan takaisin sisälle, jäi odottelemaan kun menin narikalla käymään (”Mut mä meen tästä! Oli kiva jutella!” ”Kyl mä voin jäädä sua odottelemaan”) ja jatkoi juttelua pöydän ääressä. Äidil oli hauskaa tarkkailla tilannetta viereisestä pöydästä. -__-’ Päästi vasta menemään kun hänelle selvisi, että en halunnut tutustua häneen paremmin näinä muutamina päivinä, joina hän tulisi oleskelemaan pääkaupunkiseudulla. *maniac cackle*
Mutta valitus loppui tähän! *feeling much better*
• Meidän perhe (pöytä 7) voitti morsiusparista tehdyn tietovisailun! :D 17/19 pistettä!
Muistettiin/arvioitiin oikein mm. sulhasen tatuointien määrän, morsiammen kaikki lapsuuden harrastukset, parin eka yhteinen auto, suunnitellut koirahankinnat sekä heidän yhteispaino (i got it right! *so proud*). jopa Suskin vanhemmat ei saanut niin paljon oikein…
Tekeekö tämä sitten meistä hieman pelottavia sukulaisia? ->
Kaiken me tiedämme! Kaikki jää päähän! Edes yhteispainoa ei voi meiltä salata - jos vain alamme sitä pohtia! (olemmeko tässä vain liian julmia – kaikki muut ryhmät arvioivat sen alakanttiin…)
Mut tuohan voitto oli vain kohtaloa, sillä palkintona oli - *tadadadaaaaadadaaaaaaaaa*
Iso Kuohuviinipullo! (mitä muutakaan tälle tytölle!)
Palkinto sisälsi myös sen että meidän ryhmän piti tehdä + esittää morsiusparille omistettu Morsiusruno.
Quite cruel of them, I must say!
Mutta mehän vedimme sen hienosti! ;D toinen vaihtoehto olisi ollut laulaminen, joka ei tullut kuuloonkaan. ^^’
• Pistin isän valssaamaan mun kanssa Aikuisen naisen tahtiin. 8DDD
• Tanssittiin pitkästä aikaa Toni-serkun kanssa. (Susannan veljen, jos pitää sukua alkaa kartoittaa) Viime kerralla (nekin häissä eli yli kymmenen vuotta sitten) pikku Tontsa hermostui minuun ja siihen kuinka en muistanut käsien oikeita paikkoja. (vasen olkapäälle, oikea pojan käteen... jotenkin muistin sen aina toiste päin. Johtunee varmaan siitä että olen vasenkätinen...) Muistan, kuinka yritimme saada bändin soittamaan Batmanin tunnaria. (siis sillon kun olimme pieniä!) ja jos Tonin muistiin on luottaminen niin Lemmenlaivan saimme ainakin irti heistä. *hoohohoo*
Tanssitaitomme oli kyllä parantunut viimekertaisesta!
• Tanssin myös ensimmäistä kertaa elämässäni humppaa! Äiti opetti!
• Pikkutytöillä oli aivan mahtavat juhlamekot! <3 <3 <3 <3 (”Oih! Miksei mulla ollut tollasia pienenä?”)
Kehuttiin sitten toistemme mekkoja! Kyllä me tytöt tiedetään nää tyylijutut! ;D
Yksi heistä lohduttikin mua ikäkriisissä. 8-vuotias vakuutti suurin silmin mulle että en oo edes vielä vanha! *Aaaaaaw, so sweet of her! <3*
• Drinkkejä meni vaikka kuinka paljon!
• Pikkuveli pääsi Kelkan makuun… *sweatdrop*
• Pikkutunneilla yksi miehistä oli kuulemma sammunut vessaan – ja hänen vaimonsa aulaan.
• En saanut morsiamen heittämää kukkakimppua. (*sniff* it’s so hard to lose, but i’m kinda happy about that) Se lensi toiselle puolelle tyttölaumaa, joten minulla ei ollut mitään mahiksia!
Kuvan nappasi isä - meidän perheen "kakaroista".
Vasemmalta lähtien: Marjo, Niko sekä minä