”Alyssa.”
”Mmmm... älä.”
”Alyssa.”
”Anna olla.”
”Alyssa!”
”Mitä?”
Ponnahdin istumaan. Olin nukahtanut lattialle. Katsoin pikku siskoani, joka istui vieressäni vaaleat hiukset pörrössä ja pyjamassa.
”Miksi olet kotona?”
”Minulla on kuumetta. Entä sinä?”
”En tiedä.”
”Kello on kohta kaksitoista. Joitko eilen?”
”Herran jestas, en! Tiedät etten juo arkisin.”
Kompuroin pystyyn ja aloin vaihtaa vaatteita. Vaihdoin vähän rennompiin; tavalliset verkkarit, t-paita ja huppari.
”Etkö mene kouluun?”
”Miksi menisin? Kello on jo kaksitoista,” tuhahdin ja läksin alakertaan. Alex seurasi perässä.
”Eikö sinulla ole kohta kokeet?”
”Jep.”
Astelin keittiöön ja suoraan jääkaapille. Avasin jääkaapin ja tutkailin mitä jääkaapissa oli.
”Eikö sinun sitten kannattaisi mennä kouluun?”
”Kuka sinut on laittanut kyselemään?” kysyin. Otin jääkaapista appelsiinimehua ja join sitä suoraan tölkistä.
”Ei kukaan.”
”Miksi sitten kyselet?”
”Koska haluan tietää.”
”Olet liian utelias.”
”Enkä ole!”
Samassa kännykkäni pärisi taskussani. Kaivoin kännykän esiin ja katsoin näyttöä.
Yksi uusi viesti.
Avasin viestin. Se oli Chrisiltä.
Mikset ole koulussa?
Näpyttelin vastauksen nopeasti.
En jaksanut tulla
Lähetin viestin. Laitoin mehun takaisin jääkaappiin ja palasin huoneeseeni. Chris välittää sittenkin...