En uskalla nukkua, minua pelottaa. Pelkään nukahtaa, pelkään etten enää herää. Tunnen olevani yksin ja itken. Yritän hereillä pysyä, vaikka itkeminen väsyttää. En uskalla silmiäni sulkea. Näin painajaisen, kamala... Se toteen kävi! Nyt nukkua en uskalla enää en. En uneksia tahdo, nähdä unia, painajaisia... En muita rakkaitani menettää tahdo! Se painajainen... rakkaani menehtyvän näin, enkä hänelle mitään sanonut, vaikka kuinka halusin. Nyt hän poissa on. Syytäni se on! En tahdo nukahtaa. Pelkään nukahtaa, pelkään etten enää herää. Pelkään painajaisia uusia näkeväni. Iltaisin, maaten käyn, ajattelen rakkaitani ja toivon, etten painajaisia näe jos nukahdan, toivon, että herään seuraavana aamuna jos nukahdan. Silti toivoisin, etten enää heräisi... Pois pääsisin täältä! Sitä usein toivon... Mutta silti, en rakkaitani hylätä tahdo, tänne maailmaan, joka minua kaltoin kohdellut on. Kaiken jälkeen, en jaksa... Tahdon jälleen uskaltaa nukkua, tahtoisin levätä... päiväkausia nukkua mutta... En uskalla nukkua, minua pelottaa...
*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Rakkaille, joiden vieressä voin nukkua turvassa <3