IRC-Galleria

Makasimme lumihangessa vierekkäin ja tuijotimme yötaivasta.
”Oliko tämä nyt sitten järkevää?” naurahdin.
”Totta kai”, Matt sanoi ja katsahti minuun. Katsoin pojan syvän vihreisiin silmiin. Hänen vaaleat hiuksensa olivat ihan lumessa.

Mattin poikamainen suloisuus oli aina vetänyt minua puoleensa. Pidin siitä. Hän on aina pirteä ja täynnä elämänhalua, joka tarttuu muihin. Hän purkaa energisyyttään tennistä pelaamalla. Matt on oikeastaan aika hyvä siinä. No, onhan hän harrastanut tennistä 10-vuotiaasta asti. Hän on yrittänyt saada minutkin mukaan, mutta en ole kovinkaan urheilullinen. Viihdyn enemmän kirjojeni parissa.
Rakastan lukemista. Olen aina rakastanut. Ja kukaan ei kirjoja elämästäni vie. Siitä voin olla varma. Jokainen kirja, jonka olen lukenut, on vaikuttanut jollain tavalla elämääni. Ja niitä kirjoja on satoja! Luen todella paljon. Joidenkin mielestä liikaa...
On elämässäni muutakin kuin kirjat. Minulla on musiikki. Rakastan sitä. En vain ole koskaan saanut mahdollisuutta harrastaa sitä... Vanhempani eivät anna minun harrastaa mitään musikaalista. Ja sekös vituttaa!

”Ajattele, mekin olemme osa tätä suurta maailman kaikkeutta”, Matt huokaisi.
”Niinpä... loppujen lopuksi, me olemme hyvin pieniä tässä maailmassa”, sanoin.
”Onko sinulla kylmä?”
”Ei. Onko sinulla?” kysyin.
”Ehkä vähän. Mitä sanot jos mennään sisälle?” Matt ehdotti.
”Käy mulle. Kummalle?”
”Meille mieluummin. Ketään ei ole kotona katsos”, Matt naurahti ja kompuroi istumaan.
”Teille siis.”