IRC-Galleria

”Hei, hienoa että pääsit!” Chris sanoi napatessaan minut halaukseen.
”Totta kai! Enhän voisi ikinä missata treffejä kanssasi”, sanoin iloisesti.
”Tiedän sen”, Chris naurahti ja istuutui pöydän ääreen. Istuin pöydän toiselle puolelle.
Olimme vakio kahvilassamme, Cafe Louvressa. Se on pieni kahvila, jonka omistaja on mukava ranskalainen rouva. Käymme vähintään kerran viikossa siellä juttelemassa ja viettämässä aikaa. Se on minun ja Chrisin paikka.
Katsoin Chrisiä pöydän poikki. Hänen punertavat hiukset oli huolellisesti laitettu. Vihertävät silmät loistivat kirkkaasti. Pehmeät kasvon piirteet ovat todella kauniit. Chris oli huolellisesti pukeutunut, vihertävä kauluspaita sointui silmiin ja sen alla oleva valkoinen pitkähihainen myötäili Chrisin laihaa vartaloa.
”Miten iltasi meni?” Chris kysyi.
”Hyvinhän se. Aamulla löysin itseni Zackin makuuhuoneen lattialta, jälleen kerran”, kerroin.
”Onko varma ettei teillä kahdella ole mitään?” Chris sanoi vihjailevasti.
”Ei ole! Zack on hyvä ystäväni! Ei meillä ole mitään,” naurahdin.
”No tiedän sen. Kunhan kiusasin”, Chris sanoi.

”Chris! Nicole! Mukava nähdä teitä!”
Pöytämme ääreen liihotti rouva Ducept, kahvilan omistaja. Rouva Ducept on pyöreähkö mukava nainen, jolla on tummat hiukset ja pyöreät kasvot. Hänen katseensa on aina lämpöinen ja hän puhuu kevyellä ranskalaisella aksentilla.
”Hei, rouva Ducept!” tervehdin hymyillen.
”Mitä teille nuorille saisi olla tällä kertaa?” rouva Ducept kysyi täyteläisellä äänellään.
”Minulle latte”, Chris sanoi.
”Ja minulle suklaakahvi”, sanoin.
”Selvä. Mitä teille kuuluu?” rouva Ducept kysyi.
”Hyvinhän tässä. Oltiin juhlimassa eilen illalla”, kerroin.
Rouva Ducept laittoi kätensä vyötärölleen ja katsoi meitä leikkisästi.
”Ei kai mennyt liian myöhään?”
”Ei tietenkään!” Chris naurahti.
”No hyvä. Tuon kohta juomanne.”
Sen sanottuaan rouva Ducept liihotti tiehensä sininen mekon helma liehuen.