IRC-Galleria

Kuulin epäselvää puhetta.
”Nick!”
Joku lausui nimeni. Yritti kutsua.
”Nick!”
Joku löi minua kasvoihin.
”Nick!”
Kuulin huudahduksen selvästi.
Avasin silmäni. Sokaistuin. Kirkkaita valoja.
”Nick!”
Avasin silmäni uudelleen. Kaikki oli sumeaa. Erotin hahmoja.
”Onko hän kunnossa?”
”Mitä vittua tapahtui?”
Kuulin ääniä. Puhetta.
”Jonkinlainen kohtaus kai.”
”Mistä vitusta sekin tuli?”
”Pitäisikö hänet viedä sairaalaan?”
”Nick! Nicole!”
”Hän virkoaa.”
”Luojan kiitos!”
”Nicole!”
Erotin mustat hiukset ja lasisen harmaan katseen.
”Zack...” mumisin epäselvästi.
”Nick, oletko kunnossa?” Zackin ääni kysyi.
Joku auttoi minut istumaan ja piti pystyssä.
”En tiedä...kai”, sanoin.
”Mitä tapahtui?” joku kysyi.
”Nick sai kohtauksen.”
”Minkä kohtauksen?”
”Ahdistuskohtaus”, Zack sanoi.
Tunsin Zackin kädet kasvoillani. Hän siirteli hiuksia kasvoiltani ja silitti poskeani.
”Pitäisikö mennä sairaalaan?”
”Ei!” parahdin samassa.
”Ei sairaalaa...”
”Nick, mikä sinun on? Oletko varmasti kunnossa?” Zack kysyi. Tunsin kuinka poika kietoi kädet ympärilleni ja halasi tiukasti.
Eikä päästänyt hetkeen irti.
”Enköhän.”
Kaikki oli edelleen hiukan sumeaa. Päässä heitti. Olo oli todella hutera...