”Älä hiplaa sitä koko ajan!” George vetäisi käteni pois uudesta lävistyksestäni.
Kieleni tutkaili uutta lävistystä huulen sisäpinnasta. Olin ottanut labretin oikealle puolelle alahuulta.
”Mutta kun tuntuu jännältä”, sanoin.
”Ihan varmasti, mutta jätä se rauhaan”, George ärähti jo ties monennen kerran.
”Mutta...”
”Jätä se RAUHAAN!” George rääkäisi.
”Okei okei...” tuhahdin.
Olimme juuri lähteneet lävistäjältä ja kävelimme katua pitkin. Lävistys tuntui jännältä huulessa, eikä sen ottaminenkaan sattunut. Sitä yllätyin!
”Nyt näytät oikealta rockkarilta!” George ylisti.
”Niin kai. Halusin vain, etten näytä niin tavalliselta”, huokaisin.
”No, nyt et näytä”, George myönsi.
”Niin kai.”