IRC-Galleria

Dear Bradenton
You have been good to me
You've kept your word
And got me through these years

All I ask
Is that you'll be there
When I return
From Anna's Isles
To lake woods fields

This is our town
This is you were meant to be
This is our town
Where our roots have grown so deep
This is our town
This is where we're meant to be
This is our town
We'll keep coming back because

Dear Bradenton
As the city sleeps tonight
You found us hiding out
Under parking garage lights
And you know
You know you'll find us here
When we return

This is our town
This is our town
This is our town
(what are we running for?)
This is our town
(what are we running for?)
This is our town
(this is our town)

Dear Bradenton
As I gently close my eyes
I hear you whisper softly
As we continue our goodbyes
And all I ask
Is that you'll be there
When I return


*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

Kirjotin ton biisin sanoista erään runon tapaisen.


Dear Brandenton

As the city sleeps tonight
You found us hiding out

This is our town
This is where we're meant to be

And all I ask

Is that you'll be there
When I return

This is what we're meant to be

This is our town
This is our town

”Alyssa.”
”Mmmm... älä.”
”Alyssa.”
”Anna olla.”
”Alyssa!”
”Mitä?”
Ponnahdin istumaan. Olin nukahtanut lattialle. Katsoin pikku siskoani, joka istui vieressäni vaaleat hiukset pörrössä ja pyjamassa.
”Miksi olet kotona?”
”Minulla on kuumetta. Entä sinä?”
”En tiedä.”
”Kello on kohta kaksitoista. Joitko eilen?”
”Herran jestas, en! Tiedät etten juo arkisin.”
Kompuroin pystyyn ja aloin vaihtaa vaatteita. Vaihdoin vähän rennompiin; tavalliset verkkarit, t-paita ja huppari.
”Etkö mene kouluun?”
”Miksi menisin? Kello on jo kaksitoista,” tuhahdin ja läksin alakertaan. Alex seurasi perässä.
”Eikö sinulla ole kohta kokeet?”
”Jep.”
Astelin keittiöön ja suoraan jääkaapille. Avasin jääkaapin ja tutkailin mitä jääkaapissa oli.
”Eikö sinun sitten kannattaisi mennä kouluun?”
”Kuka sinut on laittanut kyselemään?” kysyin. Otin jääkaapista appelsiinimehua ja join sitä suoraan tölkistä.
”Ei kukaan.”
”Miksi sitten kyselet?”
”Koska haluan tietää.”
”Olet liian utelias.”
”Enkä ole!”
Samassa kännykkäni pärisi taskussani. Kaivoin kännykän esiin ja katsoin näyttöä.
Yksi uusi viesti.
Avasin viestin. Se oli Chrisiltä.

Mikset ole koulussa?

Näpyttelin vastauksen nopeasti.

En jaksanut tulla

Lähetin viestin. Laitoin mehun takaisin jääkaappiin ja palasin huoneeseeni. Chris välittää sittenkin...

Joni: "Susta tulis hyvä venäläinen agentti."
Kay: "Täh?" ?O.o?
Tanja: "Miten niin?"
Joni: "Noku siit tulee mieleen joku venäläinen agentti."
Tanja: "No kyl siit vois tulla joku saman tasonen kyl."
Kay: "Aijaa..." O.o
Tanja: "Mut ei siit mikään venäläinen tulis. Eikä ees virolainen. Liian pieniä maita ne."
Kay: "Tää on tosi hyvä ku te suunnittelette mulle uraa."
Tanja: "Eiks ookki? Mietitään kaikki valmiiks." :D
Kay: "Joo. Ei tarvii enää miettii mitä haluun tehä."
Tanja: "Niinpä. Kato sit ku mä oon maailman hallitsija, sä voit ruveta mun sihteeriks." ;)
Kay: "Tietty. Toihan on loistava idea!"
Tanja: "On se hyvä ku mä alotan tälläsist pienist asioista."
Kay: "Jep."
Tanja: "Nii, ja sit sä meet Bond-leffoihin." *vinkvink*
Kay: "Jaahas..." -.-

Tälläinen pieni muotoinen keskustelu käytiin sitten Tanjan ja Jonin kanssa OLKAssa ollessamme.

Makasin huoneeni lattialla ja tuijotin kattoa. Alice makasi sängylläni. Huoneessani leijui kevyt vaniljan ja ruusun tuoksu. Suitsukkeita. Olimme kumpikin horroksessa ja tuijotimme kattoa.
”Alyssa.”
”Niin?”
”Onko sinulla ikävä Chrisiä?”
”Koko ajan.”
”Oletko kertonut sen hänelle?”
”En, en uskalla.”
”Sinun pitäisi.”
Kohottauduin käsieni varaan, jotta näin Alicen.
”Alice... tiedät jotain.”
Alice käänsi katseensa pois.
”Vaikka tietäisin, en voisi kertoa.”
Sen sanottuaan Alice nousi, keräsi tavaransa ja lähti. Mitään muuta sanomatta.

Sytytin uuden savukkeen. En ollut liikkunut siitä lattialta mihinkään. Makasin edelleen samassa asennossa. En tiennyt kellosta mitään. Olin maannut varmaan monta tuntia. Miettinyt... ajatukseni karkailivat koko ajan. Ne eivät pysy kasassa.
Chris.

Turning my memories
Hoping to find out
where all the loyalty's gone
The friends that I had then
Turned into strangers
Thinking of you all alone
If you see me know
You won't see me alone
If you see me
I'll be heading home
'Cause this is my town
This is my city
Through my eyes it looks so pretty
This is my town, this is my city now
These are my people, this is my song
Dirty streets where I belong
This is my town, this is my city now
This is my city now
This is my city
Through my eyes it looks so pretty
This is my town, this is my city now
These are my people, this is my song
Dirty streets where I belong
This is my town, this is my city now
My City

*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

Jos joku tietää kyseisen kappaleen esittäjän tai mistä pystyisi lataamaan tän kappaleen, nii olis kiva jos kertoisit ;D

Istuin luokan perällä ja yritin tähyillä taululle. Olin jättänyt silmälasit kotiin enkä ollut jaksanut laittaa piilolinssejä aamulla. Siksi minun oli vaikeaa nähdä, mitä opettaja taululle kirjoitti.
”Alice, näytä vähän niitä muistiinpanoja,” tutkin Alicen vihkoa. Alice sattui myös olemaan yksi parhaimpia ystäviäni. Alice lopetti kirjoittamisen ja antoi vihkonsa minulle.
”Miten sinä aina onnistut jättämään lasit kotiin?” Alice puhisi.
”Onnistun vaan, älä valita,” tuhahdin ja kopioin samalla muistiinpanoja Alicen vihkosta. Alice huokaisi syvään.
”Ja läksyksi sitten sivun 142 tehtävät,” opettaja sanoi. Kaikki pakkasivat tavaransa ja lähtivät luokasta.
”Ja sitten kotiin!” hihkaisin.
”Jep. Hei, voitko olla vai oletko kenties Maxin kanssa?” Alice kysyi.
”En ole nähnyt Maxia koko viikkoon, joten... Tietysti voin olla,” naurahdin.
Haimme takit kaapeistamme ja lähdimme kävelemään meille. Alicen luokse emme oikein voineet mennä, sillä hänen veljensä olivat pahassa vatsataudissa.
”Oletteko puhuneet Chrisin kanssa?” Alice kysyi.
”Olemme. Tekstaamme aika paljon, ja sehän on hyvä. Olihan se ero aika rankka, mutta onhan siitä jo sentään pari kuukautta,” totesin.
”Mmm... Totta. Ettekö ole sitten nähneet pahemmin vai?”
”Silloin tällöin. Jotain juteltiin kylläkin jos menisin viikonlopuksi heille,” kerroin.
”Niinkö? Sehän on hienoa!” Alice hihkaisi. Alice osasi aina olla niin positiivinen ja iloinen. Sen takia viihdyn hänen seurassaan niin hyvin.

Tutustuin Aliceen jo päiväkodissa ja olemme olleet siitä lähtien hyviä ystäviä. Olemme olleet aina samalla luokallakin, ihmeen kaupalla. Mutta parempi vain meille. Alice on pieni, oikeastaan me molemmat olemme, ja hento, jota minä en ole. Olen meistä kahdesta se muodokas, pieni ja pippurinen. Alice on vain pieni ja pippurinen.
Olemme monella tavalla samanlaiset. Ulkonäönkin puolesta hiukan. Kummallakin meillä on rastat; minulla mustat, joiden seassa on muutamia punaisia ja violetteja rastoja; Alicella myös mustat, joiden seassa on oransseja rastoja. Kumpikin meikkaa voimakkaasti ja kummallakin on lävistyksiä; minulla on snakebites(mustat renkaat), vasemmassa kulmassa kolme(mustat piikit) sekä kummatkin korvat täynnä(hopeat renkaat); Alicella alahuulessa keskellä(musta rengas), ylähuulessa madonna(musta pallo), oikeassa kulmassa yksi(mustat pallot) sekä vasemmassa korvassa muutama(mustat renkaat). Pukeudumme samalla tavallakin, mustaan ja aika emomaisesti, mutta emme kuitenkaan ole emoja tai gootteja, vaikka niin monet sanovatkin.
Olemme kumpikin 16. ja asumme aika lähekkäin. Meiltä ei ole matkaa Alicelle kuin ehkä parisataa metriä.

”No, mutta onko Chris kunnossa? Hän on vaikuttanut hiukan poissa olevalta,” Alice sanoi.
”Siitä en tiedä. Hän sanoo olevan kunnossa, mutta ei taida olla,” huokaisin.
”Outoja nuo pojat. Mikseivät he voi vain myöntää asioita?” Alice ihmetteli.
Kohautin vain olkiani.
”Jaa-a. Sen kun tietäisi.”

Kaksi tyttöä (sisarukset) viettivät rauhallista koti-iltaa dataamalla, kun isä juopotteli. Tytöt aikoivat valvoa koko yön mm. dataamalla, ottamalla valokuvia kännykällä ja katsoen leffoja. n. klo 2:20 tytöt alkoivat ottaa kuvia ja huomasivat joka kuvassa olevan sama hahmo. Aluksi he ajattelivat sen olevan vain jokin heijastu, mutta huomasivatkin, että hahmo tuli joka kuvassa koko ajan lähemmäs ja kasvot selventyivät. Yhtäkkiä isä alkoi huutaa omassa huoneessaan jolloin toinen tyttö lähti katsomaan mikä isällä on hätänä. Se olikin vain ollut pahaa unta ja kaikki oli hyvin. Vai oliko?

Kun toinen tytöistä palasi takaisin huoneeseen hän löysi vain kameran lattialta ja huomasi siskonsa kadonneen. Kamerassa oli kuva, missä oli vain se sama hahmo joka oli muissakin kuvissa. Tällä kertaa se oli yksin. Tyttö juoksi hädissään isänsä luokse, mutta huomasi hänenkin olevan kadonnut. Tyttö palasi hädissään huoneeseen ja alkoi ravata ympäri huonetta miettien soittaisiko poliisille, mutta tuli toisiin ajatuksiin ajatellessaan, että poliisit eivät uskoisi häntä. Tyttö kummiskin ajattelee kaiken olevan unta ja menee nukkumaan.

Naapurit huomaavat, että talossa ei ole elonmerkkiäkään vaikka sähkölaitteet ovat päällä. Silloin he päättävät soittaa viranomaisille. Poliisit tulevat. Menevät taloon sisään, mutta talossa ei ole sieluakaan. Vai onko?


Tiesitkö, että juuri sinä olet siinä samassa talossa juuri nytten. (Ei kannata ottaa valokuvia)

HUOM! Jos et kopioi tätä omaan päiväkirjaasi minuutin sisällä sinulle käy samalla tavalla kuin tarinan tytölle, koska tapahtumasta on tasan 18 vuotta.

Niin, joskus meillä ei ole muuta kuin nalle...

Tuo pieni nalle ainut ystävä, johon voi luottaa täysin 100%
Ei tarvitse pelätä, että tuo pieni ystävä puukottaisi selkään.
Ei tarvitse pelätä, että tuo pieni ystävä puhuisi pahaa selän takana.
Ei tarvitse pelätä, että tuo pieni ystävä kertoisi salaisuutesi muille.
Ei tarvitse pelätä, että tuo pieni ystävä veisi tyttö- tai poikaystäväsi.
Ei tarvitse pelätä, että tuo pieni ystävä jättäisi sinut yksin.

Tuo pieni ystävä... on ainut johon voi luottaa täysin 100%

Ja joskus meille ei ole muutakaan kuin tuo pieni ystävä...










Toivottavasti sinullakin on oma pieni ystäväsi...

Never knew I could feel like this
Like I've never seen the sky before
Want to vanish inside your kiss
Every day I love you more and more
Listen to my heart, can you hear it sings
Telling me to give you everything
Seasons may change, winter to spring
But I love you until the end of time

Come what may
Come what may
I will love you until my dying day

Suddenly the world seems such a perfect place
Suddenly it moves with such a perfect grace
Suddenly my life doesn't seem such a waste
It all revolves around you
And there's no mountain too high
No river too wide
Sing out this song and I'll be there by your side
Storm clouds may gather
And storms may collide
But I love you until the end of time

Come what may
Come what may
I will love you until my dying day

Oh, come what may, come what may
I will love you, I will love you
Suddenly the world seems such a perfect place

Come what may
Come what may
I will love you until my dying day

It looked like the perfect day
in photos we were smiling
But something was wrong in you, Oh

Inside you were suffering
lungs were barely moving
I wanted to comfort you
Oh no..

So I said, "Shh"

Oh you'll fix all my cracked broken bones
And replace all my black poison blood

She murdered me with a smile,
Strangled me with her eyes.
I'm poisoned as she passes by, oh.

The buildings around me shake,
Like cheap plastic wedding cakes.
I fell to the ground with you oh no

She said..."shhh"

Oh you'll fix all my cracked broken bones
And replace all my Black Poison Blood
poison blood! black poison blood