IRC-Galleria

Our legs begin to break
We've walked this path for far too long
My lungs, they start to ache
But still we carry on
I'm choking on my words
Like I got a noose around my neck
I can't believe it's come to this
And dear, I fear
That this ship is sinking tonight

I won't give up on you
These scars won't tear us apart
So don't give up on me
It's not too late for us
And I'll save you from yourself
And I'll save you from yourself

Our legs begin to break
We've walked this path for far too long
My lungs begin to ache
But still we carry on
I'm choking on my words
Like I got a noose around my neck

I'm not coming home tonight
I'm not coming home tonight
'Cause dear I fear, dear I fear
I'm not coming home tonight
I'm not coming home tonight
'Cause dear I fear
This ship is sinking
Is there hope for us?
Can we make it out alive?
I can taste the failure on your lips
Is there hope for us?
Can we make it out alive?
I can taste the failure

Close your eyes
There's nothing we can do
But sleep in this bed that we made for ourselves
You're trapped in your past
Like it's six feet under

I won't give up on you
These scars won't tear us apart
So don't give up on me
It's not too late for us
I'll save you from yourself (4x)

Try to numb the pain
With alcohol and pills
But it won't repair your trust
You can't stand on two fucking feet
With a substance as a crutch

I won't give up
I won't give up on you
We'll play this symphony
I won't give up
I won't give up on you
We'll play this symphony of sympathy

I won't give up
I won't give up on you
We'll play this symphony of sympathy
I won't give up
I won't give up on you
We'll play this symphony of sympathy

En pysty...
en kykene...

tuntuu etteivät asiat voisi olla huonommin...

pääni on sekaisin....

En pysty....
en kykene...

Joo, huoneen maalaus menossa ja meikä on sen jäljiltä puoliks violetti xDDD

”Nick! Nick!”
Havahduin riemastuneeseen huutoon oveni takana.
”Nick!”
Nyt joku paukutti huoneeni ovea.
Kompuroin sängystä ylös ja menin avaamaan oven. Ennen kuin tajusin mitä tapahtui, makasin lattialla päälläni vaalea ja pörröhiuksinen pikkusiskoni.
”Et ikinä usko mitä on tapahtunut!” Abi lähes huusi.
”Arvaan, kunhan päästät minut täältä lattialta”, sanoin henkeäni hiukan haukkoen. Keuhkoni olivat tyhjentyneet kaatuessani.
”Anteeksi”, Abi ryömi pois päältäni ja auttoi minut istumaan.
”No, mitä nyt?”
Abi malttoi hädin tuskin pysyä nahoissaan.
”Cate suostui lähtemään ulos kanssani!” Abi huudahti innoissaan.
”Oikeasti! Sehän on hieno juttu!” sanoin hymyillen.
”Todellakin! Sori, pitää mennä. Tapaan Paigen.”
Sen sanottuaan Abi ryntäsi ulos huoneestani.
Niin, Abigail... Pikkusiskoni. Hän on minua kaksi vuotta nuorempi ja on juuri tajunnut pitävänsä tytöistä. Ja nyt hän on viemässä parhaan ystäväni pikkusiskoa treffeille. Niin, Cate on Zackin pikkusisko. Cate ja Abi ovat samalla luokalla.
Abi on minusta pienempi ja vaaleampi versio. Hän on kylläkin minua pirteämpi ja elämänhaluisempi.

Valkoinen katto. Tuijotin jälleen huoneeni valkoista kattoa. Tuuletin surisi yöpöydällä vieressäni. Sormeni leikittelivät hiuksillani. Makasin sängylläni.
Tunnen olevani tyhjä. Huokaisin hiljaa... Zack. Paras ystäväni. Mitä tekisinkään ilman häntä? En tiedä... Silti minusta tuntuu, että olemme jotain enemmänkin. En tiedä mitä... mutta otan siitä selvää!

JJoo, suursiivous menossa täällä... siskon huoneesta lähti 10 jätesäkillistä tavaraa :S seuraavaks on meikän huone vuorossa....

APUA! PELASTAKAA ARVOTAVARAT!

”NICOLE!”
Huuto kantautui keittiöstä sulkiessani ulko-oven perässäni. Huokaisin hiljaa.
Äiti... Hän ei todellakaan pitänyt öisistä poissa oloistani.

Keittiöön astuessani kohtasin äidin tuiman ja uhmakkaan katseen.
”Missä olet taas ollut?!” hän ärähti.
”Zackin luona. Ja kävin kahvilla Chrisin kanssa”, sanoin astellessani hänen ohitse jääkaapille.
”Voisit edes joskus ilmoittaa missä olet! Mikä sinua riivaa?! Tästä on puhuttu monet kerrat!” äiti jatkoi rähjäämistä. Vilkuilin jääkaappiin huolettomasti. Olen tottunut äidin rähjäämiseen. Se ei enää paljoa hetkauta minua.
”Kuunteletko edes?!”
”Kuuntelen.”
”Voisitko sitten sanoa jotain?”
”Mitä sanottavaa minulla muka olisi? Olemme keskustelleet aiheesta monet kerrat”, sanoin ja nappasin limun jääkaapista.
”Me keskustelemme tästä kunnes opit

♥ Suudelma vatsaan = "Haluan seksiä kanssasi"
♥ Suudelma otsalle = "Olet ikuisesti minun"
♥ Suudelma korvaan ="Olen kiimainen"
♥ Suudelma poskelle = "Olemme kavereita"
♥ Suudelma käteen = "Palvon sinua"
♥ Suudelma kaulalle = "Me kuulumme yhteen"
♥ Suudelma olkapäälle = "Haluan sinut"
♥ Suudelma huulille = "Rakastan sinua" tai "haluan sinut"
♥ Pitää kädestä = "Voimme oppia rakastamaan toisiamme"
♥ Läppäistä perseelle = "Tuo on minun"
♥ Leikkiä korvan kanssa = "En voi elää ilman sinua"
♥ Pidellä tiukasti = "Älä päästä irti"
♥ Katsoa silmiin = "Älä päästä irti"
♥ Leikkiä hiuksilla = "Sano että rakastat minua"
♥ Kädet lantioilla ="Rakastan liikaa päästääkseni irti"
♥ Nauraa vaikka suutelee = "Olen täysin rento kanssasi"

♥ Neuvo -
Älä kysy suudelmaa, vaan tee itse.
Jos ajattelit jotakuta samaan aikaa kun luit tätä,
Olet varmasti rakastunut
♥ Koskaan ei saa olla liian rakastunut, jos rakas katoaa elämästä häntä ei voi unohtaa.
♥ Jos et kopioi tätä päiväkirjaasi minuutin sisällä, se jota ajattelit lukiessasi tätä unohtaa sinut

Goodbye, my friend, goodbye.
My love, you're in my heart.
It was preordained that we should part.
And be reunited by and by, reunited by and by.
Goodbye: no handshake to endure.
No there's nothing.

It was written in blood
It was written in blood
It was written in blood
Oh god, written in blood.
It was written in blood
It was written in blood
Oh my god, it was written in blood.

Let's have no sadness — furrowed brow.
There's nothing new in dying now.
Let's have no sadness — furrowed brow.
There's nothing new in dying now.

Though living is no newer
No, living is no newer

And it was written in blood.

It was written in blood
It was written in blood
It was written in blood
Oh my god, it was written in blood
It was written in blood
It was written in blood
Oh my god!
It was written... in blood.
On a suicide note.

Like roses, we blossom then die
Like roses, we blossom then die
Like roses, we blossom then die
We've fallen apart (Die)
We've fallen apart (Die)

Like roses, we blossom then die
Like roses, we blossom then die
We've fallen apart
We've fallen apart
Like roses.
We've fallen apart, fallen apart.

Though living is no newer
No, living is no newer

It was written in blood on a fucking suicide note, day before he died.

It was written in blood
It was written in blood
My god, written in blood.
It was written in blood
It was written in blood
Oh my god!
It was written... in blood.

Like roses, we blossom then die
Like roses, we blossom then die
We've fallen apart (Fallen apart!)
We've fallen apart (Fallen apart!)
Fallen apart
We've fallen

Like roses
Like roses
Roses
Roses
Like roses
Like roses

”Hei, hienoa että pääsit!” Chris sanoi napatessaan minut halaukseen.
”Totta kai! Enhän voisi ikinä missata treffejä kanssasi”, sanoin iloisesti.
”Tiedän sen”, Chris naurahti ja istuutui pöydän ääreen. Istuin pöydän toiselle puolelle.
Olimme vakio kahvilassamme, Cafe Louvressa. Se on pieni kahvila, jonka omistaja on mukava ranskalainen rouva. Käymme vähintään kerran viikossa siellä juttelemassa ja viettämässä aikaa. Se on minun ja Chrisin paikka.
Katsoin Chrisiä pöydän poikki. Hänen punertavat hiukset oli huolellisesti laitettu. Vihertävät silmät loistivat kirkkaasti. Pehmeät kasvon piirteet ovat todella kauniit. Chris oli huolellisesti pukeutunut, vihertävä kauluspaita sointui silmiin ja sen alla oleva valkoinen pitkähihainen myötäili Chrisin laihaa vartaloa.
”Miten iltasi meni?” Chris kysyi.
”Hyvinhän se. Aamulla löysin itseni Zackin makuuhuoneen lattialta, jälleen kerran”, kerroin.
”Onko varma ettei teillä kahdella ole mitään?” Chris sanoi vihjailevasti.
”Ei ole! Zack on hyvä ystäväni! Ei meillä ole mitään,” naurahdin.
”No tiedän sen. Kunhan kiusasin”, Chris sanoi.

”Chris! Nicole! Mukava nähdä teitä!”
Pöytämme ääreen liihotti rouva Ducept, kahvilan omistaja. Rouva Ducept on pyöreähkö mukava nainen, jolla on tummat hiukset ja pyöreät kasvot. Hänen katseensa on aina lämpöinen ja hän puhuu kevyellä ranskalaisella aksentilla.
”Hei, rouva Ducept!” tervehdin hymyillen.
”Mitä teille nuorille saisi olla tällä kertaa?” rouva Ducept kysyi täyteläisellä äänellään.
”Minulle latte”, Chris sanoi.
”Ja minulle suklaakahvi”, sanoin.
”Selvä. Mitä teille kuuluu?” rouva Ducept kysyi.
”Hyvinhän tässä. Oltiin juhlimassa eilen illalla”, kerroin.
Rouva Ducept laittoi kätensä vyötärölleen ja katsoi meitä leikkisästi.
”Ei kai mennyt liian myöhään?”
”Ei tietenkään!” Chris naurahti.
”No hyvä. Tuon kohta juomanne.”
Sen sanottuaan rouva Ducept liihotti tiehensä sininen mekon helma liehuen.