Tähän nyt yksin jään,
kylmään ja häpeään.
En tänäänkään,
pystynyt tarinaa päättämään.
Turhaan kait odotan pelastusta,
sieluni on pikimusta.
En ota vieläkään selvää messusta,
jonka pitäisi luoda lohdutusta.
Olen vain ihmisen kaltainen,
siitäkö olen onnellinen?