KuruKukka

Tämän sivun toiminnot edellyttävät sitä, että Internet-selaimessasi on JavaScript-tuki päällä. Tarkista selaimesi asetukset ja salli JavaScript.

▶ ▼ 2012 (20)
- ▶▼ joulukuu 2012 (1)
- ▶▼ lokakuu 2012 (5)
- ▶▼ syyskuu 2012 (6)
- ▶▼ elokuu 2012 (4)
- ▶▼ hein�kuu 2012 (4)

« Uudemmat - Vanhemmat »

Silloin, kun on vaikeata, eikä huomaa valon kajastusta, silloin saa huomata, että surun suuret siivet kantavat kyllä.

Kipu ja sairaus sekä kuolema ovat asioita, joita kohtaa joskus elämässä. Silloin tarvitsee siipiä, jotka kannattelevat synkän kuilun yllä.
Pimeimmänkin pilven lävitse voi nähdä auringon, jos luottaa siihen, että siellä se on.
Tässä tekstiä ja musiikkia suruun, jonka toi läheisen kuolema: http://kurukukka.blogspot.fi/2012/07/surun-suuret-siivet.html

Nämä runot ovat niille, joilla on särkynyt sydän.
http://kurukukka.blogspot.fi/2012/07/sarkyneille-sydamille.html
Vieläkin on olo aika väsynyt tuosta flunssasta. Sain tosin eilen siivottua vähän ja kaivettua sohvan taas esille, kun lajittelin siinä muuttotavaroita. Nyt pääsee aarrekin nukkumaan päiväunensa kotisohvalla.
Eilen illalla jytyytteli ukkonen. Onneksi sain ommeltua 4 tyynyäni ennen sitä. Pesin tyynyt ja ennen sitä poistin sisällön. Illalla laitoin sisukset takaisin ja ompelin sauman kiinni. Joskus pesin tyynyn kokonaisena, mutta yleensä ne kärsivät kokopesusta, joten nyt pesin vain päällisen.
Mukavaa tiistaipäivää kaikille lukijoilleni tasapuolisesti.

Kun kuulee omasta porukasta jotain ja saa viestejä vieraskirjaan, niin kyllä se piristää valtavan paljon. Piristi ainakin minun kuumeflunssaista oloani. Muuten olenkin pitänyt hiljaiseloa kirjoitusrintamalla, kun ei ole nyt ollut kovin paljon virtaa kirjoitella.
Liityin Facebookiin ja siellä on mennyt aikaa ystävystyessä ja kirjoitellessa. On valtavan mielenkiintoista, miten yllättäen saattaa löytää sukulaissieluja ihan noin vain. Facebookistakin löysin, kun huomasin erään ihmisen lainanneen yhden kuvakorttini blogisivulleen. Nyt olemme kirjoitelleet joka päivä jo kohta viikon ajan.

Viimeisimmät blogikirjoitukseni näet tuosta vasemmalla olevasta sivupalkista, jossa viimeisin näkyy ensin. Tämä sivu on aloitus-sivuni.
Aloitan tämän 15 blogini nimellä Hillankukkamarjablogi ja se olkoon erotuksena noista muista kurukukkablogeistani. Tähän kirjoittelen varmaan päiväkirjaluonteista blogia ainakin näin alkuun.
Kasvihuoneelta olen saanut maistella jo muutamia herkkuja, kuten tomaattia ja mansikoita. Avomaalla penkeissä mansikat ovat vasta kukalla. Kasvihuoneessa salaatinlehdet ovat kookkaita ja paprikat raakilevaiheessa. Ruohosipulit, mangoldit ja lehtisellerit kylmälavassa ovat jo syöntikelpoisia.
Kesä oli kovasti myöhässä pitkän, kylmän ja sateisen jakson jälkeen, mutta nyt on saanut nauttia jo muutaman hellepäivänkin.
Kasvihuoneen saimme valmiiksi viime syksynä. Tosin pitää siihen vielä tehdä lisäyksiä tämän kesän aikana. Täällä pohjoisessa, jääkarhunpennun valtakunnassa kaikki kasvillisuus kasvaa hitaammin, kuin etelämpänä Suomea. Yöt täällä ovat valoisia ja silloin kasvillisuus jatkaa kasvuaan.
Perennapenkissäni kasvaa jaloritarinkannusta, keltaista kevätvuohenjuurta, oranssia ruskoliljaa, vaalean violettia pallomaista ukkolaukkaa sekä keväällä kukkivia kevättähtiä, idänsinililjoja, valkeita narsisseja, sinistä helmililjaa, joka juuri lopetti kukintansa sekä punaista helmilaukkaa, jossa on nyt nuppuja kohta avautumassa. Yksivuotisina kesäkukkina minulla on perennapenkissä sinistä, keltaista ja valkoista isokukkaista orvokkia, isoja samettiruusuja, reunalla hilppaa. sinisievikkiä ja täpläsievikkiä sekä erilaisia kehäkukkia. Toiseksi alimmaisessa kuvassa on peruna- ja mansikkamaa alkuvaiheessa ja ylimmässä kuvassa näkyy viime vuoden edistystä, eli aitaus ja laitoin sahanmuhia mansikkapenkkien väleihin sekä rakensimme tuon kasvihuoneen. Alimmaisessa kukkakuvassa on perennapenkkini vuosimallia 2007.