IRC-Galleria

kavereista parhaimman menetin nyt, auttaa en sinua tarpeeksi näköjään pystynyt, jos jotain sinulle sanoa viellä saisin, en välttämättä tietäisi mitä sanoisin, niin paljon meiltä viellä näkemättä jäi, niin paljon meiltä viellä kokematta jäi, kivisen kuoren pois menosi rikki sai, korjata sitä ei kukaan voi, kenelle nyt kertoa asioita voin, kenen kanssa nyt täällä asioita aprikoin, et koskaan mitään pahaa kenellään tahtonut, mutta pois olet mennyt, en sitä varmaan viellä edes tajunnut, meidän piti matkalle yhdessä lähteä, ottaa kamat ja häipyä, mennä jonnekin missä aina aurinko paistaa, ja vieraita juomia yhdessä maistaa, en itseäni seurassasi kipeäksi tuntenut, en pakkasessakaan kanssasi paleltunut, nauroin kanssasi enemmän kuin koskaan ennen, onko iloni nyt pois mennen tullen?
jospa tämä kaikki on vain pahaa unta? jossa ei ole mitään muuta kuin paskaista lunta, jos tästä herätä saisin ja sinun kanssa muutamat kahvit viellä joisin, vaan totuus on, et enään koskaan tule takaisin, anteeksiko mä itselleni antaisin? varmaan itseäni pitkään viellä syyllistän, ja löydän taas huomisen hämärän, itkeä vain enään voin ja sisäisesti pahoinvoin, vaikka taivaaseen en yleensä usko, nyt toivon vain että olet saanut paikan paremman, jossa viellä törmätään ja kättä päivää löydään kun nähdään, jossa viellä monet jutut kerromme ja kaiken aikaa nauramme. kaipaamaan jäin sinua ystävä rakas voikun viellä voisit tulla takas.

R.I.P ystäväni

Minä liikun on vain vauhti hiipunut
askel askeleelta raskaammaksi käynti muuttunut
ei taida olla minusta enää jatkamaan
vaikka nähtävää on jäljellä
en jää silti katsomaan

Tahdon levätä
tahdon silmät ummistaa
en nousta vähään aikaan
uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
en palaa tähän aikaan

Pyysit vähän
vähään pyysit tyytymään
minä pidin lupaukseni ja tyydyin vielä vähempään
ei onni löydy siitä että uutta hamuaa
vaan siitä että oppii saamastaan nauttimaan

Tahdon levätä
tahdon silmät ummistaa
en nousta vähään aikaan
uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
en palaa tähän aikaan

Minä muistella en tahdo eilistä
enkä huomistakaan murehdi
uni tulla saa
uni vihdoin tulla saa
tuokoon veljensä uni mukanaan


Tahdon levätä
tahdon silmät ummistaa
en nousta vähään aikaan
uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
en palaa tähän aikaan

Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä
onnellista loppua
odotamme siellä

missä Jumala nauraa kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille
koko maailmalle

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen

Kaikki meistä hamuaa
edes pientä palaa taivaasta
kuolon kainalossa
täällä Kaiholassa

maailmassa, jossa
käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi
pilvilinnat tomuksi
haavekuvaksi

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen
ja maata astelee
varjo mustuvan taivaan
yllään yön kylmä laulu

Kuun ja auringon
välissä olento on
käärmeen kasvot ja
rippeet enkelin

Sekö minusta
jäljellä enää on
missä olin ja
missä lentelin

Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan
ja pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen
minua tunnista

Unohduksen
sylistä nousee
raudanharmaalle
taivaalle

lintujen parvet
kun tuuli levittää
tomua
yllemme

Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä