Kesä vaihtuu hiljalleen jälleen syksyksi,
Puiden lehdet värjäten maisemaa lopulta tippuen maahan tummaan.
Tuulen lempeä lämpö muuttuen routaisiin henkäyksiin,
kylmä ote joka kietoutuen tarraa päästämättä irti.
Silti vaikka elämä lakkaa jälleen, maan vaipuen hiljaa uneen
näen jotain sellaista joka lämmittää sydäntä
Kuutamo ja tähdet, Usvan leijailu harmaan veden yllä
Muuttolinnut lentäen ylitseni laulaen hyvästiksi
Kunnes jälleen keväällä ne saapuvat ilolla takaisin
laulaen minulle tervehdyksensä.
Niin seuraa jokaista surua aina ilo, menettämisestä jälleen näkemiseen, kyyneleistä heleään nauruun.
Elämä ottaa ja elämä antaa.
Niin on aina ollut ja niin on aina tulevan.
~LW~
Aamen x)