IRC-Galleria

Murtuneet oksat,
painoivat kädelläni syksyn rintaani.
Haravoin tummansinisestä taivaasta
peilautuvaan jokeen
kuihtuneita lehtiä sisältäni,
kylmät käteni yrittivät harppoa
niitä kohti pohjaa.
Märät valkoiset muovipussit,
tyrehdyttivät verenkierron sydämmeeni.
Öisin täytin taskuni kaikella
mikä vähänkin heijasti valoa.

Siltä vieläkin tuntuu ensimmäinen keskeräinen syksyni.

Puisten lattialankkujen välistä,
läpi punatiilisen seinän.

Pysyen vaiti.

Pölynhaju haihtui
viimeisten raskaiden
askelien jälkeen.
Seinän halkeamat
itkivät ensimmäiset
muistonsa.

Likaisten ikkunaruutujen läpi
painava valo
pyöritti ajatusten jättämää
pitkin toipuvaa lattiaa.

Tästäeden ne pysyvät
tahtomattaan vaiti.

Seitsemänkymmentä
kaksi
askelta itään,
harppaus läpi puunkuoren
olemme luotu syntymään.

Taitettuna kaksinkerroin
painettuna paperille,
sivu kaksikymmentäkah-
deksan
kolmas rivi alhaalta.
Lue silmät sidottuna
lukiosta nostettuna.

Unohdettu askeleemme
alkuperämme kuoret
alajuoksuun
ajautuneena.

Sanoja
viimeinen
huuruisen kiertämättömiä
ajatuksia
vapisevia käsiä tyhjine
katseineen

Sanoja
toivoa
vain halkeamia
murrettuina
epävarmoja hymyjä
huokauksina

Entä jos se kaikki painaisi liikaa
jos unohtaisin
en portaiden päähän asti.
Yletyn kattoon kevyesti.
Jalat vapisten
laskeudun portaita,
viimeinen askel kehottaa
miettimään.

Entä jos se kaikki painaisi liikaa
jos ilolta otettaisiin kaikki
illat kotona
säätäisin pattereita.
Osaan hymyillä mainiosti.
Katujen nimet
painavat jalkoihini
kulmakivetysten merkit,
ne muistuttavat katsomaan
aina ylös.

Entä,
entä jos se kaikki painaisi liikaa
jos vain muistelsin
heitä.

Verkkoaidan pienimmät silmut
vedetään kireimmilleen.

Pieni tuskastuttava hehkulampun sirinä
ei päästä miettimästä.
Epävakaan talven raiskaama heinä
ei kannattele keräämänsä taakkaa.

Pöydällä tyhjät pullot viime illasta,
joita kykenemätön keräämään.

Rikkinäinen ikkunalasi
viiltää huomaamatta.

Suunnattoman kokoisiksi kasvaneet
osat minusta, joiden saumat irtoilevat.
Repeytynyt paita,
jota tahtoisi käyttää loputtomiin.

Kamman, sekä hiuksien kestävyys
joutuu viimein kovimmalle
koetukselleen.

Voi vain toivoa,
vaikka pelkää
kaikkien unohtavan
muistaa.

-

(Toverit,
Armastan teid)

Valotan tulevaisuuttani parhaani mukaan,
velttojen toiveiden
on yksityiskohtia myöten muututtava
miljoonien tummansinisten vesipisaroiden
järveksi.

Lehti lehdeltä tietämykseni puusta
ravistetaan alas
Niiden kerääminen punaisiin
kuluneisiin vesisankoihin.
Uudenlaista,
epävakaata.


Jaan
villasukkia,
mietteitä, pimeimmästäkin
kellarin nurkasta.
Viimein
löytänyt kulmakiven
tulevaisuudelle,
korvaamattoman.
Rajaton välittämisen,
rakkauden
tunne.



Ensi syksynä, olen varma
että
kerätyt lehdet leijailevat tietoisina
juuri siihen
järveen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Abu_Ghraib_torture_and_prisoner_abuse
http://en.wikipedia.org/wiki/Guantanamo_Bay_detainment_camp

SUOMELLAKIN SAATANANSA (jotta otsikko erottuisi)


Valloittavat valheet,
valuva viina.

Vihaa vihasta,
vierasmaalaisten vaino.

Vihdalla vapaus,
vehnällä "vetreys".

Vain vanhimmat
vaahtosivat
voitosta.

Varman vapauden
vienyt valtio.

Vapaa-ajasta
vieroitukseen.

UNELMA VAPAUDESTA

Olin poika
maalasin harmaita savupiippuja seinille
kaipaen tyhjiä sanoja
rakkaudesta

puolista niistä nousi pehmeää
havupuiden savua
toisista taas
ei mainittu sanaakaan

Olin poika
piirsin pimeitä öitä
täyttääkseni unelmiani

tukehtumisvaaran torjuin puhuen kauniita
loputtomia tarinoita tähtien rakkaudesta

Olin poika
joka ei tahtonut nukahtaa öisin
herätäkseen taas yksin




*Pitkästä aikaa sain jotain paperille asti.