Simppa kuitenkin päätti olla helpolla päästämisestäni eri mieltä ja juoksutti minua pitkin kenttää. Ilmeestä näki, että se luuska näytti keskisormea mammalle 'en oo todellakaan hyppäämässä tota tyhmää estettä, varsinkaa ku se on noi pieni'. Heidi tuli avukseni ja lopulta saatiin se heppanen loikkimaan muutaman kerran, sitten oli ihmiset niin väsyneitä ettei jaksanut enää yrittää. PeeÄss. ennen ku se elikko suostui hyppäämään piti meidän nostaa estettä pykälällä, jossei jopa kahdella. Turhamainen koni, mistä lie oppinut :o
Katso kuva, kertoo enemmän ku tuhat sanaa tästä päivästä hevosen omistajana.