Minun suurimpia pelkojani ehkä on vihani... Erittäin harvoin olen kenellekään suuttunut mutta valitettavasti suuttuessani olen suhteettoman julma ihminen... Pelkoja on myös muita... Kuten tunteettomuuteni, olen menettänyt elämäni varrella pelon tunteeni, sekä kykyni välittää ihmisistä niinkuin ennen... Ei, tämä ei ole mikään paska rakkaustarina tämä on tarina siitä kuinka ihmisen elämä meni kirjaimellisesti päin hiilihankoa... mutta ei siitä sen enempää tässä tulee pelkoni eli vihani muutama taso...
1 taso: Suutut kaverillesi, etkä puhu hänelle pariin päivään.
2 taso: Haukut kaveriasi päin naamaa, etkä puhu hänelle pariin päivään.
3 taso: Lyöt kaveriasi päin naamaa, etkä puhu hänelle viikkoon.
4 taso: Hakkaat kaverisi, etkä käy tervehtimässä häntä sairaalassa (tämä vaatii jo tietynlaista raivonpurkausta).
5 taso: Tapat kaverisi hetken mielijohteesta ja pyydät tämän sukulaisilta anteeksi, juuri ennen oikeudenkäyntiä.
6 taso: Tapat petturin, et hetken mielijohteesta, vaan silkasta ilosta, minkä hänen raaka ja mielipuolinen kuolemansa sinulle tuottaa.
Oikeudessa sanot hänen sukulaisilleen että tarkoitus ei ollut surmata häntä niin nopeasti, sillä oletit hänelle tekemiesi pienten haavojen aiheuttaman verenvuodon olevan hitaampaa ja hänen olisi pitänyt elää ainakin ensi viikkoon.
Uusimmat blogimerkinnät
- Veeralle 31.03.
- never try... 09.10.
- Kotiutus 07.09.
- skibottaa 26.08.
- Kesähän se 15.06.
- Kesähän se 15.06.
- Kesähän se 15.06.
- Kesähän se 15.06.
- Kesähän se 15.06.
- Koulun vika 16.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (3)
- ▶ 2009 (10)
- ▶ 2008 (6)
- ▶ 2007 (1)
-
▼
2006 (14)
- ▶ joulukuu 2006 (2)
- ▶ elokuu 2006 (1)
- ▶ heinäkuu 2006 (1)
- ▶ kesäkuu 2006 (2)
- ▶ toukokuu 2006 (1)
- ▶ huhtikuu 2006 (1)
- ▶ maaliskuu 2006 (3)
- ▶ helmikuu 2006 (3)