IRC-Galleria

Tässä nyt tulee sitä musiikkia laidasta aitauksen toiseen päähän...
Joku hlvtin Biaaatch kun minut tähän sitten haastoi :)


1. Pantera - Fucking hostile (sanoissa sen salaisuus)
2. Yup - Saatana meni korvasta sisään (kannattaa kuunnella)
3. Carmena Burana - O fortuna ( aito versio )
4. Sonata arctica - Replica (dejà fu... taijtn)
5. Marilyn manson - This is the new shit
6. Fools carden - Lemon tree
7. Savage garden - ill be your wish ill be your fantasy ( ei voinu muistaa laulun nimeä ni sanat sitten)
8. Wyclef jeans - Knocking on heavens door
9. Tupac - changes
10. kaikki vanhat säveltäjät (verdi, sibelius ... jne jne...)
11. Il Divo - KAIKKI

Siinä on juttuloisia laidasta laitaan eiköhän siinä ole hieman musiikkimakuani

Olen kanssanne, silti olen yksin.
Puhun teille, mutta en kommunikoi.
Välitän teistä, en vain tunne mitään.
Olen aina ajatuksissani, mutten ajattele.
Olen paikalla, mutta silti niin kaukana.

Lapset kärsivät isiensä virheistä sanotaan. Miltä isistä mahtoi tuntua?
Entä lapsenlapsista?

Olenko seonnut päästäni vai olenko kokenut uuden, korkeamman tietouden?
Näkemykseni elämää kohtaan on kirkastunut, mutta samalla supistunut, ihminen syntyy maailmaan vain kuollakseen ja kaikki, mitä sillä välillä tapahtuu on merkityksetöntä. Joten tällä ei ole mitään väliä, miksi siis kirjoitan?

Ehkä kirjoitan siksi että yritän luoda itselleni illuusion siitä, että tekemisilläni olisi jotain merkitystä, siksi että tuntisin kuin minulla olisi jokin tarkoitus.

---

Surrealistiset sorsat ovat tartuttaneet teennäistä lintuinfluenssaa ympäri ankkalampea, saaden väkiluvun tippumaan alle nollaan. Sillä pari typerämpää eläintä piti tappaa pariin kertaan ennen kuin ne tajusivat kuolla.

Minun suurimpia pelkojani ehkä on vihani... Erittäin harvoin olen kenellekään suuttunut mutta valitettavasti suuttuessani olen suhteettoman julma ihminen... Pelkoja on myös muita... Kuten tunteettomuuteni, olen menettänyt elämäni varrella pelon tunteeni, sekä kykyni välittää ihmisistä niinkuin ennen... Ei, tämä ei ole mikään paska rakkaustarina tämä on tarina siitä kuinka ihmisen elämä meni kirjaimellisesti päin hiilihankoa... mutta ei siitä sen enempää tässä tulee pelkoni eli vihani muutama taso...


1 taso: Suutut kaverillesi, etkä puhu hänelle pariin päivään.

2 taso: Haukut kaveriasi päin naamaa, etkä puhu hänelle pariin päivään.

3 taso: Lyöt kaveriasi päin naamaa, etkä puhu hänelle viikkoon.

4 taso: Hakkaat kaverisi, etkä käy tervehtimässä häntä sairaalassa (tämä vaatii jo tietynlaista raivonpurkausta).

5 taso: Tapat kaverisi hetken mielijohteesta ja pyydät tämän sukulaisilta anteeksi, juuri ennen oikeudenkäyntiä.

6 taso: Tapat petturin, et hetken mielijohteesta, vaan silkasta ilosta, minkä hänen raaka ja mielipuolinen kuolemansa sinulle tuottaa.
Oikeudessa sanot hänen sukulaisilleen että tarkoitus ei ollut surmata häntä niin nopeasti, sillä oletit hänelle tekemiesi pienten haavojen aiheuttaman verenvuodon olevan hitaampaa ja hänen olisi pitänyt elää ainakin ensi viikkoon.

Olisiko joku niin kiltti ja ottaisi minua niskasta kiinni ja sanoisi...
"jani kuule, nyt olisi ihan hyvä hetki katsoa totuutta silmiin ja ottaa se sata piippuinen haulikko sieltä hyllyltä ja pamauttaa pari laatikollista suolapanoksia muutaman teiniangstin pyllyyn "

Mutta ei ... kai se on liikaa pyydetty.. huoh... elämä jatkuu... ensi numerossa... ilman minua... Miksi Humalani oi miksi minut hylkäsit... ja sitten... joku vitun molokki oli mennyt ja kiesinyt miun prkl ...ttu ...tana hlvtti kaukosäätimen... kenellä helevetillä oli niin hauskaa että piti mennä se viimonenki elämääni helpottava asia pöllimään... kyllä minä sanon että maailma on juluma paikka... ja jos joku kehtaa olla eri mieltä ni nielköön kiveksiään ja jos niitä ei jostain kumman syystä ole ni vetäköön perserassilla itsensä puuhun ja pysyköön siellä kunnes se maailma alkaa näyttää tarpeeksi julumalta että voitte olla samaa mieltä kanssani