IRC-Galleria

Virheitä. Virheitä vaan virheiden jälkee. Se on mun tapa elää. Mut miks näin piti taas käydä? Miks pitää mennä sinne aidan toiselle puolelle, kun ei se ruoho kumminkaan oo sieläkään vihreämpää. eivitus. kaukana siitä.

hulluu, mut nautin täst. täst kaikest tuskast, joka viiltää koko ajan lisää ja syvemmälle. no, jos sain täst jotain pysyvää, ni oon vaan onnellinen siitä. hymyilen vaan, koska on pakko. hymyillään Mira yhes, hymyile munkaa? <3 yksin en jaksa. hymyilkää kaikki munkaa? <3 se ei maksa mitään.

tää on niinku joku tienristeys, jokotai. nyt mä kasvan, ja kannan vastuun joka mulle kuuluu, tai sit heitän kaiken menemään. mut vaikka heittäisin kaiken menemään, selviin aina. mul on sellanen tapa. ei jaksa olla selviimättäkään. se on niin vittumaista. muthei, näinhän tääl käy. ihmisii tulee ja menee, rakkaus tulee ja menee, kaikki tulee ja menee.

ps. kaikille vitun urpoille tiedoks, tää ei liity Mikiin mitenkään. :)