IRC-Galleria

Sain eilen italiankurssilla kuulla, että tervehdys "ciao" tarkoittaa vanhalla venetsialaisella murteella "sinun orjasi". Antaa uudenlaisen merkityksen sillekin muuten täysin viattomalta kuulostavalle tervehdykselle. Se on sitten eri asia, mitä merkitystä sillä on nykypäivänä.

Kun alkaa miettimään, että mitä oikeasti on oppinut koulussa, niin ei tule mieleen kuin turhaa tietoa. Mulla on jotenkin omituisesti virittyneet aivot, kun muistan aina sen, millä ei ole mitään merkitystä. Itsenäysyyspäivää sai tankata useaan otteeseen, ettei vaikuttaisi täysin urpolta, mutta muistan loppuelämäni liitepartikkelit. Se, mitä hyötyä niiden ulkoa opettelemisesta on, ei ole vielä täysin auennut minulle.

Muihin turhuuksiin kuuluu Hiirellä on aakkoset- laulu, joka vieläkin kummittelee tasaisin väliajoin. Silloin ei auta muuta, kuin hyväksyä se tosiasia, ettei I can´t get you out of my head- kappale olekaan niin paha, jos sillä korvataan tuo edellinen. Osuvampaa nimeä kappaleelle saa hakea.

Tässä vielä pari juttua, mitkä koulusta muistan edellämainittujen lisäksi:

-Freud kehitti teoriansa pienessä pöllyssä (mikä ei ole ihme, jos on ne teoriat lukenut).
-Jos ei ole varma jostain muka itsestäänselvästä asiasta, on parempi olla hiljaa, kuin arvata(biologian tunnin töppäilyt nolottaa vieläkin).
-Asia-sana pitää korvata kirjoituksissa millä tahansa muulla sanalla, vaikka mitään muuta järkevää sanaa ei siihen kohtaan löytyisi.
-Jumala ei jätä vastaamatta rukouksiin siksi, että sillä on kiire(ala-asteen uskonnontunti).
-" Nej! Nej! Shot inte! Nu är han död."(joku mummeli ylä-asteen ruotsinkirjassa).

L

Hmm... Pakkohan tätäkin on kokeilla, kun tällainen tänne on ilmestynyt. Kuinkakohan kauan menee, että tähän kyllästyy? Uutuudenviehätys häipyy nopeasti. Tai sitten tästä tulee yksi niistä miljoonista aisioista, jotka on ihan pakko tehdä joka päivä. Pakko tarkastaa mailit, pakko kattoo kommentit. Pakko kirjoittaa päiväkirjaa.

Nyttenkin kirjoitan tätä, kun pitäis olla jo menossa opiskelemaan italiaa. Ehkä mä oon jo jymähtäny tähänkin, mulla tulee niin helposti noita riippuvuuksia. Suklaa on syvältä.

Nyt mä jäin taas unelmoimaan kesken kirjoittamisen. Mä jään aina unelmoimaan, vaikka olis kiire. Ehkä siksi oon aina myöhässä. Paitsi Italiassa, siellä mä olin aina se ensimmäinen paikalla.

Italia kutsuu, Arrivederci! (ja joku muu saa tarkastaa oikeenkirjotuksen)

L