IRC-Galleria

You say you know karate
well I know karazy.
I'm always rockin' and rollin'.
'cept when I'm too lazy.

All night, every night.
Well not every night, but almost every night.
All night, all night at a time.
I'm insane.

Kuusi laukausta
Kuusi kohdetta
Kuusi ruumista

Minä kuljen siellä missä
maailma on pimeä ja lohduton
takapihoilla joissa kukaan
ei ole leikkinyt aikoihin

Surkeutta kannan selässäni
sydämessäni muistoa sinusta
ja se muisto vetää
syvemmälle varjoihin

Jos ei niin pimeä yö täällä ois
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka
ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät
ei niiden välissä
voisi kokea unen kauneutta

Maailma tappaa kaiken kauniin
mutta sinua en sille anna
pidän salassa, sinut
Varjonkukaksi kastoin

Sotamies voi rakastaa
kuningatartaan ikuisesti, vaan
koskaan ei kai käy
päinvastoin

Reverend, reverend,
Is this a conspiracy?
Crucified for no sins
No revenge... beneath me.
Lost within my plans for life,
It all seems so unreal.
Im a man cut in half in this world,
Left in my misery.

The reverend he turned to me
Without a tear in his eyes.
Its nothing new for him to see,
I didnt ask him why.
I will remember...
The love our souls had sworn to make.
Now I watch the falling rain
All my mind can see now is your (face).

Well I guess
You took my youth
And gave it all away.
Like the birth of a new found joy,
This love would end in rage...
And when she died
I couldnt cry,
The pride within my soul.
You left me incomplete
All alone as the memories now unfold.

Believe the word.
I will unlock my door...
And pass the cemetery gates.

Sometimes when Im alone,
I wonder aloud,
If youre watching over me
Some place far abound.
I must reverse my life
I cant live in the past.
Then set my soul free,
Belong to me at last.

Through all those complex years
I thought I was alone.
I didnt care to look around
And make this world my own...
And when she died
I shouldve cried and spared myself some pain.
You left me incomplete,
All alone as the memories still remain.

The way we were,
The chance to save my soul...
And my concern is now in vain.
Believe the word,
I will unlock my door...
And pass the cemetery... gates

The way we were,
The chance to save my soul...
And my concern is now in vain.
Believe the word,
I will unlock my door...
And pass the cemetery...

Gates!

Gates!

Gates!

Kristinuskon vastaisuuden lisäksi Benton on kiinnostunut moottoripyöristä.

TÄMÄ VITUN MERKINTÄ PELASTAA SINUT JOKAIKISEN MERKINNÄN TEHTÄVÄLTÄ, MITÄ SIINÄ IKINÄ LUKEEKAAN, ELI SIIS SINUN EI TARVITSE KOPIOIDA MERKINTÖJÄ JA SÄÄSTYT KUOLEMALTA.
TÄMÄ PÄTEE MYÖS VAIKKA VIESTISSÄ KERROTTAISIIN, ETTÄ AIEMMAT LUPAUKSET EI TEHOA !

Taivaan porteilta helvettiin
Päädyt itseäsi myymään
Voit olla varma, laske koskaan irti en
En koskaan
Olen kuin hehkuva rauta
Jumalauta tulkaa takomaan
Päästä koskaan irti en
En koskaan, en koskaan

Totesit, että rakkaus on puu
Juurineen ja latvoineen
Keväineen ja syksyineen
Hedelmineen, tuholaisineen

Se nousee siemenestä
Löydettyään elinpaikan
Kasvaa hiljaa vuosilustoin
Elää ihmistä kauemmin

Säilyttäen notkeutensa
Lannistaen myrskytuulet
Antaen varjon väsyneille
Näkötornin haaveilijoille


Tänään tuuli kantaa pölyä
Kullankeltaista, murheenkeveää
Tänään tuuli kantaa nimeä
Huulille katkeraa
Tänään tuuli kantaa pölyä
Hopeaista, heilimöivää
Tänään tuuli kantaa nimeä
Huulille taivaanmakeaa

Toiset nousee korkeuksiin
Maassa mullanväkevässä
Toiset silkkaa sitkeyttään
Kallionkolot valloittaa

Jos maa on myrkytetty
Horisontti matalalla
Routa puree juuret poikki
Kuivuus imee mahlan haavoista


Tänään tuuli kantaa pölyä
Kullankeltaista, murheenkeveää
Muistan että rakkaus on puu
Pian iltatuuli asettuu
Vaan vielä kantaa mukanaan
Ja lävitsemme lentää
Käy lepoon maailma
Uinu uuden mahdollisuuteen

Pelko tanssii hymyn laidalla
Iho luiden kaunistuksena
Valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi
Valo pyhin sotajoukoin
Hiipii ihmeen ääriviivaa
Avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi
Toinen tahtoo jatkuvuutta
Toinen hetken kestävän
Toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu
Toinen kasvaa hellyydestä
Toinen käärmevyyhden alla
Hiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa

Tässä kuoro laulaa ajasta
Kun pyhää maata vallattiin
Tässä kuoro laulaa:
Ei se ennen ollut näin
Oltiin vain ihmisiä
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina
Syvyyksiin, ankeuteen

Hiki hioo kasvoluita
Hampaat välkyy, huuto raikaa
Vettyneillä ohimoilla kaaret sädekehien
Minä tunnen pienuuteni
Kannustavan julmuuteen
Kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden

Tässä kuoro laulaa ajasta
Kun pyhää maata hävittiin
Tässä kuoro laulaa
Ajasta

Pian loppu julma
Kuten täällä sopii olettaa
Nousee, voittaa jumaluuden, jota kokeiltiin
Joka tahtoo rakkautta
Mieli täynnä pelkkää vihaa
Herää ludelavitsalta
Nyrkki kauhoo kylmää lihaa

Ei se ennen ollut näin
Oltiin vain ihmisiä
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina
Syvyyksiin, ankeuteen

Korvissa soi hiljaisuuden laulu
kova rakastaja
Rautaveneen peräpuuta
murhemieli miesi halaa
kaadetussa metsässä
vain yksinäinäinen korpinraato
Joenpolven mutkan takaa
vene lipuu tuhto palaa

Kaupunkiko tässä oli
vaiko hullun haavekuva
Oikeasta elämästä
merkitysten perijästä
isät, äidit, veljet, siskot
manan mailla koko sakki
Itkuvirren äänin huutaa
sieluparkaa palaamaan

Siis pannaan käsi käteen,
sormet sormien lomahan,
itketän ja lauletaan
Ärjytään ja rähinöidään
alennusajan olentoja rivoja

Paloi talo meni maat
ja veri kaikkos poskipäistä
Vale astui rinnan ahjoon,
messun luki sahdin joi,
perkeleitä hornan kulki
väentorin tungoksessa
myytävänä kaikki
koko elämä ja iäisyys