IRC-Galleria

On niin helppoa väittää ymmärtävänsä jotakuta. Tosipaikan tullen huomaa kuitenkin että sananhelinä se on sitä riitasointuisinta ääntä kaikista. Sitä pohtii että ymmärtääkö KUKAAN minua.

I have the strangest feeling that our cat has lost it's mind after all.

Joskus on hienoa huomata että elämä hymyilee sittenkin ^^

Ei miulle, tai kyllä miullekin, sillä kun miun ystävilläni menee hyvin, menee miullakin astetta paremmin! Ja kukapa ansaitsisi onnenpotkun paremmin kuin hän, jolla on mennyt pidemmän aikaa huonosti. Tämä on niin hieno juttu, niin hieno juttu ^___^

George W. Bush, suurimman kansakuntamme yliälyisin johtaja:

- The biggest question now is.. that are.. is our children learning?

Well, voisit aloittaa itsestäsi. Mutta huoli aiheellista.

- I know that people and fish can co-exist peacefully!

Huh, olipa helpotus, mie kun niin jo ehdin pelätä..

- Fool me once... shame.. on.. shame on... shame on you.

Osaa sanonnat kuin takataskunsa, joita ei näköjään omista.

- Nuccelar.

Tämä on vaan niin paras. Nuccelar. En sillä, eihän sitä aina voi Nuclearia osata sanoa oikein, ei Amerikan presidenttikään voi aina olla täydellinen, hmm?

---

Ärsyttää vaan kun herra pällinaama puhuu samalla tavalla kuin Jodie Foster. Foster on hyvä näyttelijä goddammit! Ei saisi pilata Jodien ihanaa puhetapaa.

Jos saa kanan maistumaan kalalta, onko silloin hyvä kokki?

Vai onko silloin vain nuhainen?

Olen vahvasti sitä mieltä ettei minun kannata valittaa elämästäni, jossa suurin osa asioista on kuitenkin hyvin. Välillä vaan menee yli ja kun kaikki iskee kerralla niin siinä alkaa olla jo vähän vaikeaa. Eilinen oli outo päivä. Päivä alkoi siivoamisella, joka tunnetusti suututtaa minua, jatkui rahaongelmien kanssa tappelemisella ja loppui pienimuotoiseen riitaan ystäväni kanssa kera toisen ystäväni ongelmat joista juttelimme tekstiviestein. Kaikki kerralla.

Mutta, kuten otsikko toteaa, paistaa se päivä risukasaankin. Sain nimittäin eilen suuren kiven sydämeltäni kun sain selvitettyä erään painavan asian erään minulle erittäin tärkeän ihmisen kanssa. Voidaan sanoa että pelkäsin hänen menettämistään ihan helvetisti. Toivottavasti hänkin ymmärtää sen etten millään tahdo häntä menettää, i-ki-nä.

Tänään aamulla sitten lähdin kohti äitini työpaikkaa, äitini oli aiemmin eilen soittanut ja luvannut maksaa laskujani, suuri kiitus hänelle <3. Käväisin sitten koulun ruokalassa ja tapasin ystäväni jota en ollut nähnyt liian pitkään aikaan ja tarjosin hänelle ne perinteiset kahvin ja pullan ^____^ Pelattiin siinä sitten korttiakin hetki kunnes oli pakko jatkaa matkaa.

Nyt sitten istun tässä ja odottelen äitiäni saapuvaksi, jotta voisin julmasti käyttää häntä rahallisesti hyväkseni. Tämän jälkeen huomaan, että jos tänään vielä kuulisin tästä tappelukaveristani ja voisin selvittää asiani hänen kanssaan, olisi kaikki jälleen hyvin. Niin se ympyrä kulkee, maailma jatkaa matkaa ja näin voimme todeta ettei kannata luovuttaa ja jättää elämäänsä kesken koska huomenna on aina uusi päivä. Sanokaa kliseiseksi vain, mutta ei niitä kliseitä ole turhaan keksitty.

Eilen onneton, tänään onnellinen, niin se maailma vaan menee.

Haluan tähän vielä lisätä jälleen että arvostan teitä, ystäväni, eniten tässä maailmassa ja rakastan teitä KAIKKIA <3

Noniin, on siivottu. *katsoo puhdasta huonettaan*

Lattia, kuinka olenkaan kaivannut sinua!

Sänky, mahdun nukkumaan suorassa!

Kaappi, olet SIISTI!

O.O

*katsoo "to do"-listaa*

Tiskaus, pyykit, roskat, luuttuaminen, mattojen puistelu, ruoka, kissanhiekkaboksin siivous..

...

On se kumma kun siivoaminen osaa olla vaikeaa. Siivoaminenhan on yksinkertaisin asia maailmassa, laitetaan tavarat paikalleen ja tällaista. Mutta kun ei, asiat pystyy tekemään myös vaikeasti.

Ajattelin tässä laittaa seinälle hienon uuden tiikerijulisteeni. Siirsin sitten palvontapöytää siinä että voisin laittaa julisteen sen taakse seinälle. Kikyo siinä päätti sitten ottaa yhteen lattian kanssa ja katkaisi jälleen jalkansa siinä samalla. Kivat. Sitten kaappikin haluaisi kovasti tutustua ihanaiseen lattiaan joten tarraudun kaappiin kiinni kaikin voimin, tavaroita alkaa pudota uhkaavasti kaapin päältä. Katson kauhistuneena katanatelinettäni, luojan tähden jos se putoaa! Sain kuitenkin kaapin paikalleen ja huomaan että toinen tiikerijulisteeni on aika ruttaantunut. Kiva. Alan sitten laittamaan julisteita paikalleen, mutta eihän ne pikkupaskat pysy seinällä, tietenkään. Aikani yritän ja sitten luovutan.

Välitilanne siis: Yksi juliste seinällä, matto epämääräisessä mytyssä, paperit lattialla muiden tavaroiden kaverina ja yksi suuttunut Sinttu.

Tämä huone on kamalammassa kunnossa kuin mitä se oli ennenkuin aloitin tämän "siivoamisen". Luojan tähden, vedäpä viiden minuutin rumpusoolo samalla mikkiin laulaen, EI MITÄÄN ONGELMAA. Mutta koitapa saada yksi hiton juliste seinälle... Miksi mie en osaa? xD

Pienen huoneen ongelma on kyllä nyt selvillä. Pitäisi saada kaikki tavarat ulos että saisin huoneeni "kuntoon"... kaipa sitä joku päivä on vaan otettava itseään niskasta kiinni ja vain TEHTÄVÄ se... Aaaaaaaargh...

Kotona.

Milloin ensi kerran?

Uudestaan!

Hih, eli oli kivaa matkalla, ystäviä on aaaaaaaaaaina ihana nähdä!

---

Seuraa löpinää, ignore:

I know I hurt you.
If it would be
up to me
It's something I wouldn't do.

But, as you said
one can't help it
As I live in my dread,
(and not liking this one bit.)

I just wish for you not to go

Daa daa daa da daa daa... No siis juu, Kirka on kuollut. Ja niin on Sammykin.

Kaikki kuolee nyt O.o Outoa.

Mutta, olen matkalla! ^____^

...Ihan kuin viime kerrasta ois pitkä aika ollukaan.. Mut SILTI!

*lauleskelee jotain matkaan liittyvää laulua*