Kävelin jossain ihan todella jossain asematunnelissa kun mun keltainen sateenvarjo naksahti ja tipuin kaks metriä alaspäin.
Mulla kesti 4-7 sekuntia tajuta etten todellisuudessa ollut tippunut mihinkään.
Olin vaan lopettanut kävelyn ja S katsoi mua vähän säikähtäneenä koska olin ehk päästänyt aika säikähtäneen ja jännän sviikngh-äänen (kun) ((tipuin)). Sydän vai olikse mun maksa vai perna löi vielä tuplanopeudella mut tunneli jatkui ihan tasaisena.
Sillä sateenvarjolla on kai yhteyksiä alamaailmaan (kolmas, neljäs, todellisuus...) ja pyysin ettei se naksahtelis enää julkisilla paikoilla.
Uusimmat blogimerkinnät
- aamuyön universus-whoa 08.09.
- Herccää kettuilua 29.08.
- MURTUNUT MIES 24.06.
- N <3 suhteellisuusjuttu 15.06.
- Tytöt on hölmöjä 30.05.
- Ai että makasinKO nurmikolla tänään 29.05.
- Syntymäyö 00:11 17.05.
- hyvää päivää 08.05.
- HYVÄÄ ILTAPÄIVÄÄ 08.05.
- PI 07.05.