IRC-Galleria

Tämä pimeä huone on ollut kotini jo kauan. Luulen että avain on jo hukattu ja minut unohdettu. Pimeys on ollut rakastajani jo pitkään ja alan itsekkin siihen kiintyä. Tiedän huoneen muodot ja materiaalit, vaikka niitä en ole nähnytkään.

Ihminen tottuu helposti ja vielä helpommin tyytyy siihen mitä on saanut.

oven takaa tulee hento hehku valoa joka voimistuu. ovi avataan ja kirkas valo täyttää huoneen.. olen kykenemätön näkemään ja ikävöin jo vallitsevaa pimeyttä. Silti valo vetää minua puoleensa kuin liekki yöperhosta..

silmäni yrittävät tottua valoon ja näkevät hahmoja ja värejä. Tuoksut, jotka ovat joskus menneisyydessä kuuluneet elämääni tulevat uudelleen ja voimakkaina sieraimiini. Ihana tuoksu.
Värit joita pimeydessä yritin muistella ovat kirjavina edessäni.

totun vapauteen ja havahdun että pimeydessä eläminen ei ole meille tarkoitettu. nautin ympäristöstä ja sinusta, muurieni aukaisija.

ulos pääseminen oli helppoa, liian helppoa.. Pelko kalvaa sydäntä, joudunko milloin takaisin. Pakotan pelon takaisin pandoran lippaaseen ja lukitsen sen huolella. Minä elän nyt! Nautin elämästä ja jos tämä tie johtaa takaisin siihen huoneeseen, niin olkoon! Sitten voin muistella sinua, tuoksuasi, ihosi pehmeyttä. Muistella värejä ja ääniä joita maailma piti kun olin vapaa.. En jaksa välittää!