IRC-Galleria

Manu tuli meille pienenä. Se oli hyvin vauhdikas pentu, mutta ei kuitenkaan ikinä tehnyt mitään pahojaan. Se kasvoi meillä ruununmyllyllä isänsä antin kanssa.
Kun sitten vuonna 97 Antero lopetettiin Manu jäi meille ihan yksin. Se suri aikansa isäänsä, mutta piristyi melko äkkiä kuoleman jälkeen.

Manulle oli helppo opettaa kaikenlaisia temppuja koska se oli niin perso herkuille. Kunhan vaan nameja vilautti niin se oli jo tehnyt kaikki osaamansa temput. Se rakasti ihmisiä eikä ikinä ollut kenellekkään vihainen. Se ei elämänsä aikana kertaakaan purrut ketään, eikä sitä juurikaan tarvinnut mistään komentaa. Se rakasti omaa perhettä niin paljon, että kun sitä käski jotain tekemään niin se myöskin sen teki.

Kun muutimmen tuulokseen, Manu pääsi ulkoilemaan vapaasti. välillä se teki omia lenkkejään vähän pidemmällekkin, niin että saimme olla huolissaan että missä se koira oikein on.
Varmasti mun kaverit ja tutut tiesivät tai olivat tutustuneet Manuun ja en tiedä ketään joka ei olis siitä pitänyt. Se oli kaikkien kaveri.

Viimeisen vuoden aikana se sokeutui ja sen takia meno rupesi hiljenemään. Me käytimme sitä silmälääkärillä, mutta näköä ei saatu takaisin. Se kyllä ulkoili normaalisti mutta valvotusti, ettei se mennyt tielle tai muuta. Ja kuitenkin pysyi pirteänä ja iloisena. Lääkäri kävi välillä Manua katsomassa ettei sillä ole mitään hätää tai kipuja.

Viimeisen parin kuukauden aikana se rupesi olemaan entistä väsyneempi ja se ei enää jaksanut olla ulkona niin kauaa kuin normaalisti, ja aika ajoin se läähätti melko paljon. Eikä se liioin tykännyt, että sitä silitetään selästä.
Lääkärimme Leena sanoi, että sille on tullut sydämen vajaatoimintaa jne.

Päätimme Manun parhaaksi, että se nukutetaan pois. Sellaiseen paikkaan jossa sillä ei ole kipua ja se saa juosta ja nähdä niinkuin nuorempana. Manu nukkui pois tänä aamuna ja hautasimme sen isän ja äidin kanssa Sampan viereen.

Mieletön ikävä jäi, ja koti tuntuu tyhjältä kun Manun askeleita ei kuulu. Se oli kuitenkin meidän perheenjäsen. Nyt se ei enää kärsi..


--Kuinka paljon halusitkaan
Matkata kauas tähtiin
Nyt makaat siinä paikallaan

Maailma ei riittänyt
Lähdit pois--

Manua kaipaamaan jäivät varmasti kaikki jotka Manun tunsivat, etenkin perhe. Lepää rauhassa rakas.


"Kun taas saan olla paikalla,
Näen kuinka te liikutte
Hetken vain, vain pienen matkan
Liikutte lähemmäs
Kun liikun, löydän tien
Ja kuljen pitkälle
Kuulen taas äänesi
Ja pääsen perille
Jos vain saan, nyt pysähtyä
Näytän minne matkaatte"